Nicanor Parra

Nicanor Parra vuonna 2014.

Nicanor Parra (5. syyskuuta 1914 San Fabián de Alico – 23. tammikuuta 2018 Santiago de Chile) oli chileläinen runoilija.^[1]

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä oli useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2011 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervantes -kirjallisuuspalkinnon.^lähde?

Parra pyrki tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoista^lähde?. Runojen tyyli on värikästä ja vivahtaa surrealismiin. Hän nimitti runojaan "antirunoudeksi"^[2] ja itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa oli laulaja-lauluntekijä Violeta Parra (1917–1967)^[3].

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintoja Brownin yliopistossa Yhdysvalloissa^lähde? ja toimi sittemmin Santiagon yliopistossa matematiikan ja fysiikan opettajana^[2].

Teokset

• Cancionero sin nombre, 1937
• Poemas y antipoemas, 1954
• La cueca larga, 1958
• Versos de salon, 1962
• Manifiesto, 1963
• Canciones rusas, 1967
• Obra gruesa, 1969
• Los profesores, 1971
• Artefactos, 1972
• Sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1977
• Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1979
• El anti-Lázaro, 1981
• Poema y antipoema de Eduardo Frei, 1982
• Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas, 1983
• Chistes para desorientar a la policía (1983)
• Coplas de Navidad (1983)
• Poesía política (1983)
• Hojas de Parra, 1985
• Poemas para combatir la calvicie, 1993
• Páginas en blanco, 2001
• Lear Rey & Mendigo, 2004

Suomennettuja runoja

• Nuoret runoilijat, suom. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, antologiassa Maailman runosydän, toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1^[4]

Parran runoja on julkaistu suomeksi myös antologiassa Näin ihminen vastaa: valikoima espanjankielisen Amerikan runoutta, suom. Matti Rossi ja Anselm Hollo, Turku: Tajo 1964^[4]

• Aamulaulu, suom. Anselm Hollo
• Arvoitus, suom. Anselm Hollo
• Ennustus, suom. Matti Rossi
• Hautakirjoitus, suom. Anselm Hollo
• Heiluri, suom. Matti Rossi
• Lapsuudenmuistoja, suom. Anselm Hollo
• Matkamerkintöjä, suom. Anselm Hollo
• Nykymaailman paheita, suom. Anselm Hollo
• Päivänkakkara, minä aion murhata joen, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
• Tappaja, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
• Yksilön yksinpuhelu, suom. Anselm Hollo

Lähteet

1. Otis, John: Nicanor Parra, Chile’s eminent poet and ‘anti-poet,’ dies at 103 The Washington Post. 23.1.2018. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Parra, Nicanor”, Otavan kirjallisuustieto, s. 569. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
3. Isabel Parran laulu on taistelukeino. Helsingin Sanomat, 13.8.1995, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
4. Nicanor Parra, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 19.7.2021, viitattu 27.7.2021