Drusus syntyi pian sen jälkeen, kun hänen äitinsä Livia Drusilla oli eronnut miehestään Tiberius Claudius Nerosta. Livia meni heti uusiin naimisiin Octavianuksen eli tulevan keisari Augustuksen kanssa. Huhuttiin, että Augustus olisi ollut Drusuksen todellinen isä. Veljensä tavoin Drusus sai luvan hakea julkisia virkoja viisi vuotta ennen kuin se olisi ollut lain mukaan mahdollista. Drusuksesta tuli preettori vuonna 11 eaa ja konsuli vuonna 9 eaa. Hän taisteli Tiberiuksen kanssa alppiheimoja vastaan, ja vuonna 13 eaa hänestä tuli koko Gallian käskynhaltija. Drusus toimeenpani virkakautensa aikana väestönlaskennan ja pystytti Lugdunumiin Augustukselle pyhitetyn alttarin.[2]
Vuosina 12–9 eaa. Drusus johti Germaniaan lähetettyjä retkikuntia. Hän perusti tukikohdat Veteraan, Lippen ja Reinin yhtymäkohtaan, ja Mogontiacumiin eli nykyiseen Mainziin. Näillä retkillä roomalaiset alistivat khaukit, kheruskit ja khattit. Drusus pakotti myös markomannien heimon nykyisen Böömin alueelle.[2][1] Lisäksi roomalaiset rakensivat Fossa Drusiana -kanavan Reiniltä Pohjanmerelle. Vuonna 9 eaa. Drusus saavutti Elben, mutta putosi hevosensa selästä ja kuoli saamiinsa vammoihin 30 päivän päästä. Kuolemansa jälkeen Drusukselle myönnettiin lisänimi Germanicus. Drusuksen valloittamat alueet olivat laajat, mutta ne kaikki menetettiin, kun Arminius voitti Publius Quinctilius Varuksen johtamat legioonat Teutoburgin taistelussa vuonna 9 jaa.[2]
Drusus meni vuonna 16 eaa naimisiin Marcus Antoniuksen tyttären Antonian kanssa. Heidän lapsensa olivat Germanicus, Livilla ja Claudius. Yleisesti uskottiin, että Drusus kannatti tasavallan palauttamista, ja hänen vanhin poikansa, menestynyt sotapäällikkö Germanicus oli suuri kansansuosikki.[2]
