Neljä naurettavaa naapuria (engl.Duck Soup) on vuonna 1933 julkaistu Marxin veljesten anarkistinen komediaelokuva, jonka ovat käsikirjoittaneet Bert Kalmar ja Harry Ruby. Elokuvan on ohjannut Leo McCarey. Elokuva sisältää paljon vitsejä ja siitä on tullut yksi kaikkien aikojen suosituimmista komediaelokuvista. Elokuvassa on myös musikaalinumeroita.
Elokuva valittiin vuonna 1990 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[1] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Neljä naurettavaa naapuria kaikkien aikojen viidenneksi hauskimmaksi komediaksi.[2]The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[3] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Neljä naurettavaa naapuria oli mukana heistä yhdeksän listalla[4].
Vararikossa oleva Freedonian valtio tarvitsee lainan rikkaalta leskeltä rouva Teasdalelta (Margaret Dumont), joka asettaa ehdoksi ihailemansa veijarin Rufus T. Fireflyn (Groucho Marx) nimittämisen maan johtoon, vaikka tämä ei ymmärrä hallinnosta mitään. Samaan aikaan naapurimaa Sylvanian suurlähettiläs Trentino (Louis Calhern) juonittelee Freedonian alistamista Sylvanialle. Firefly ja Trentino kosiskelevat kilvan rouva Teasdalea samalla kun Trentinon lähettämät vakoojat Chicolini (Chico Marx) ja Pinky (Harpo Marx) soluttautuvat Fireflyn lähipiiriin. Firefly palkkaa maapähkinänmyyjänä toimineen Chicolinin hetken mielijohteesta Freedonian puolustusministeriksi.
Helposti provosoituva Firefly läimäyttää riidan yhteydessä kilpakosijaansa Trentinoa, joka ilmoittaa tämän merkitsevän sotaa Freedonian ja Sylvanian välillä. Chicolini ja Pinky yrittävät varastaa Freedonian salaiset sotasuunnitelmat rouva Teasdalen kotona olevasta kassakaapista, mutta jäävät verekseltään kiinni. Chicolinille järjestetty farssimainen vakoiluoikeudenkäynti keskeytyy sodanjulistukseen ja sitä seuraavaan hurmokseen. Sodassa Chicolini ja Pinky asettuvat Freedonian puolelle. Elokuva päättyy kaoottiseen jaksoon, jossa Firefly, Chicolini, Pinky ja Fireflyn sihteeri (Zeppo Marx) puolustavat rouva Teasdalen raunioitunutta taloa vihollisen hyökkäykseltä. Hyökkäävien vihollissotilaiden joukossa oleva Trentino jää heidään vangikseen, jolloin rouva Teasdale julistaa Freedonian sodan voittajaksi.
↑The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)
↑Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
