Musta pörssi on luvatonta kaupankäyntiä, jota esiintyy usein erilaisten poikkeustilanteiden, kuten sodan tai laajojen lakkojen yhteydessä. Yleensä mustan pörssin kauppa käynnistyy, kun jonkin tuotteen saatavuutta säännöstellään esimerkiksi ostokorttien avulla tai siitä muuten on pulaa. Kauppatavarat ovat tyypillisesti esimerkiksi alkoholia, ylellisyystuotteita, lääkkeitä ja elintarvikkeita.
Yleensä tuotteita myydään markkinahinnalla eli sillä hinnalla, jolla kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Jos tuotteelle määrätään tätä alempi enimmäishinta, sitä yleensä myydään salaa markkinahintaan, mutta tällöin yleensä saatavuus heikkenee ja markkinahinta nousee, koska kannustin tuottaa tuotetta on heikentynyt.
Mustan pörssin eräitä muotoja ovat ”tiskin alta myyminen” ja tietynlainen kytkykauppa. ”Tiskin alta” myytäessä kauppiaat varaavat osan tuotteistaan ainoastaan tietyille asiakkaille tai asiakasryhmille, kun taas muille kerrotaan ettei kysyttyä tavaraa ole saatavilla. ”Kytkykaupassa” puolestaan asiakkaan edellytetään ostavan varsinaisesti tarvitsemansa hyödykkeen ohella muuta tavaraa, joka ei eri syistä käy hyvin kaupaksi.
Mustan pörssin kehittymiseen vaikuttaa myös yleinen suhtautuminen siihen. Esimerkiksi Suomessa talvisodan aikana salakauppaa paheksuttiin eikä vakavaa tavarapulaa ehtinyt sodan kuluessa muodostua, joten musta pörssi ei kehittynyt. Jatkosodan aikana oli toisin: ratsiat ja rangaistukset eivät estäneet salakauppaa, koska tavarapula lisääntyi ja yleinen mielipide hyväksyi salakaupan.[1]
Diocletianus (Rooman keisarina 284-305 jaa.) yritti estää nopeaa hintojen nousua määräämällä yli tuhannen tuotteen enimmäishinnat kuolemantuomion uhalla. Moni tuottaja lakkasi myymästä ja kaupankäynti lähes loppui. Toiset myivät kalliimmalla salaa mustassa pörssissä.[2]
Lähteet
Vuorenmaa, Anssi: Musta pörssi. Suomen historia osa 7: Itsenäisyyden alku, toisen maailmansodan aika, 1987, s. 395. Weilin + Göös. ISBN 951-352496-5
