Moses Jacob Ezekiel, valokuvattuna Konfederaation sotilaspuvussa.Moses Jacob Ezekiel: Eeva kuulee äänen.
Moses Jacob Ezekiel , tunnettu myös nimellä Moses Ritter von Ezekiel (28. lokakuuta1844 - 27. maaliskuuta1917) oli yhdysvaltalainen, juutalaistaustainen kuvanveistäjä. Ezekiel oli omana aikanaan tunnettu ja kuuluisa kuvanveistäjä, jonka teoksia sijoitettiin julkisille paikoille, museoihin ja gallerioihin. Nykyään hän on paljolti unohdettu.[1][2]
Ezekiel syntyi Richmondissa, Virginiassa, taustaltaan Espanjan juutalaiseen perheeseen. Perhe oli vaurastunut puuvillakaupalla ja oli ylpeä etelävaltiolaisuudestaan, ei yhdysvaltalaisuudestaan.[1][3]
Yhdysvaltain sisällissota puhkesi vuonna 1861, kun Etelä-Karolina avasi tulen Fort Sumterin linnaketta kohti. Ezekielin kotiosavaltio Virginia ilmoitti samoihin aikoihin eroavansa Unionista. Ezekiel ilmoittautui heti tämän kuultuaan Lexingtonissa Virginia Military Instituteen. Hän oli oppilaitoksen ensimmäinen juutalainen opiskelija.[4]
Sisällissodassa Ezekiel osallistui New Marketin taisteluun toukokuussa 1864 ja seuraavana vuonna yhdessä kadettitovereidensa kanssa oli puolustamassa Richmondia. Upseeriksi hän valmistui vuonna 1866. Konfederaation tappion sisällissodassa Ezekiel otti kovin raskaasti. Hän ei voinut ymmärtää, miksi hänen puolensa oli hävinnyt sodan. Häntä oli myös järkyttänyt taistelutoverin haavoittuminen ja hidas kuolema hänen vierellään.[5][4][6]
Sodan jälkeen Ezekiel palasi töihin isänsä yritykseen. Hän suunnitteli itselleen lääkärin uraa ja osallistui anatomiakursseille. Vanhemmat muuttivat kuitenkin Cincinnatiin ja Ezekiel muutti perässä. Vanhempiensa luona hänellä oli suhde perheen afroamerikkalaisen palvelijattaren Isabella Johnsonin kanssa. Suhteesta syntyi tytär, Alice. Ezekiel ei koskaan ottanut tytärtä nimelleen, mutta pysyi hänelle läheisenä.[1][4]
Taiteilijaksi
Vielä ollessaan sotilaskoulussa Ezekiel oli tavannut etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen ja tämän vaimon. Kenraali oli havainnut Ezekielin taiteelliset lahjat ja kannustanut tätä ryhtymään taiteilijaksi muun muassa siksi, että maailma näkisi etelässä asuvan lahjakkaita ihmisiä. Cincinnatissa Ezekiel ryhtyi kokeilemaan kuvanveistoa, ja hänet havaittiin lahjakkuudeksi. Hänen teoksensa "Industry" mainittiin sanomalehdessä, ja se laitettiin taideliikkeen ikkunaan näytteille.[7][4]
Vuonna 1869 Ezekiel matkusti Berliiniin opiskelemaan taidetta. Hänen opettajanaan toimivat kuvanveistäjä Rudolf Siemering ja elävän mallin piirustusta opetti Albert Wolff. Opiskelurahaa hän ansaitsi opettamalla englantia ja myymällä töitään. 29- vuotiaana hänelle myönnettiin ensimmäisenä ulkomaalaisena opiskelijana Michel Beer Prix de Rome, jolla saattoi rahoittaa matkan ja vuoden kestävät taideopinnot Roomassa.[8][1]
Moses Jacob Ezekiel: Konfederaation muistomerkki.
Roomassa
Ezekiel saapui Roomaan vuonna 1874 ja jäi sinne loppuelämäkseen. Hän perusti ateljeen Diocletianuksen kylpylöiden rauniohin. Rooma merkitsi hänelle henkilökohtaista vapautta.[5][4]
Ezekiel esiintyi Roomassa muodikkaana dandyna ja hänellä alkoi 45 vuotta kestänyt läheinen suhde tuolloin kuuluisan saksalaisen taiteilijan, Fedor Encken kanssa. Miesten suhteen luonnetta on myöhemmin arvailtu. Eräiden mukaan kyseessä oli intiimisuhde, kun taas monet ovat taipuvaisia näkemään sen ystävyyssuhteena. Miehet matkustelivat yhdessä ja Encke oli mukana myös Yhdysvalloissa. Ezekiel mainitsi Encken kirjoituksissaan "rakkaana ystävänä". Miesten läheiset ystävät eivät tiettävästi kommentoineet suhdetta.[9]
Vaikka Ezekiel asui Roomassa, hän sai paljon tilauksia Yhdysvalloista. Vuonna 1873 hän sai tilauksen Yhdysvaltojen juutalaiselta B’nai B’rith -yhdistykseltä tilauksen tehdä Yhdysvaltojen satavuotisjuhliin maan luonnetta kuvaavan veistoksen. Tuloksena oli teos "Religious Freedom". Siinä nainen polkee käärmettä, joka symboloi tekijänsä mukaan "Washingtonin tyranniaa". Lisäksi häneltä tilattiin Konfederaation muistomerkki ja useita muita etelävaltioiden asiaa julistaneita muistomerkkejä.[4]
Ezekiel ei koskaan lakannut tukemasta Konfederaation asiaa. Hänen mielestään Konfederaatio oli edustanut Yhdysvaltojen alkuperäistä ideaa: liberalismia, vapaata kauppaa, henkilökohtaista rohkeutta ja omaisuuden suojaa. Orjuus oli puolusteltavissa sillä, että orjat olivat isännistään riippuvaisia lapsen kaltaisia ihmisiä, joista täytyi huolehtia. Etelä hävisi sodan, mutta oli ja on moraalisesti ylempi.[4][11]
Uransa aikan Ezekiel vastaanotti useita tunnustuksia. Saksan keisari Vilhelm II myönsi hänelle Hohenzollerinen kultaristin, Saksi-Meningenin ruhtinas palkitsi hänet ja Italian kuningas Umberto myönsi hänelle arvonimen Cavaliere Ufficiale della Corana d’Italia vuonna 1906. Näiden tunnustusten jälkeen Ezekiel antoi ymmärtää, että hän on aatelinen.[1]
Vuonna 1909 Italian hallitus otti Diocletianuksen kylpylöiden rauniot haltuunsa. Ezekiel muutti ateljeensa toisaalle. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli mukana hyväntekeväisyysjärjestössä, joka avusti hädänalaisia italialaisia, mutta myös hankki tarvikkeita rintamamiehille.[1]
Talvi oli vuosina 1916- 1917 Italiassa kylmä. Ezekiel teki tuolloin paljon töitä ja sai valmiiksi Edgar Allan Poen muistomerkin. Hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli. Hänet haudattiin tilapäisesti San Lorenzon hautausmaalle. Hän oli antanut toiveen, että hänet haudattaisiin Arlingtoniin keskelle muita Konfederaation sotilaita. Tämä toive toteutettiin vuonna 1921.[1][12]
Elämäntyön arviointia
Ezekiel seurasi töissään paljolti oppimaansa saksalaista perinnettä. Hänen työnsä olivat pohjimmiltaan romanttisia. Hän työsti elävänmallin pohjalta savi- tai kipsimallin ja hakkasi sen sitten marmoriin tai valoi pronssiin. Hän teki noin kaksisataa muotokuvaa. Teoksissaan hän pyrki historiallisten ainesten tarkkaan todenmukaisuuteen.[1]
Omana aikanaan Ezekieliä verrattiin jopa Michelangeloon. Vähitellen hänen kuolemansa jälkeen hänen työnsä lähes unohdettiin. Osasyynä siihen oli hänen asuinpaikkansa Rooma, joka ei ollut tunnettu siitä, että siellä tehtiin uusia taidesuuntauksia. Ezekiel ei voinut sietää uusia taidesuuntauksia, hän pysyi uskollisena oppimalleen uusklassismille. Toisin kuin August Rodinin työt, hänen työnsä ovat nykyajan taiteenkuluttajalle liian sovinnaisia.[13]
Ezekielin persoonallisuus on aiheuttanut sen, että hän ja hänen työnsä ovat nykyään kiistanalaisia. Hän oli vapaamielinen henkilö, joka kuitenkin kannatti intohimoisesti konfederaatiota. Omana aikanaan sorrettuun vähemmistöön, juutalaisiin, kuulunut henkilö, joka kuitenkin kannatti afroamerikkalaisten sortamista. Siksi bloginkirjoittaja toteaa, että herää kysymys, miten häneen ja hänen töihinsä kuuluisi suhtautua.[14]
2020- luvulla Ezekielin tekemää Konfederaation muistomerkki on haluttu joko siirtää pois näkyviltä tai nimetä uudelleen. Sitä on pidetty sorron muistomerkkinä. Myös Ezekiel on haluttu vetää lokaan henkilönä. Hän kuitenkin oli kirjoittanut, että ei kannattanut orjuutta. Siitä piti päästä eroon. Hän piti Konfederaatioita liberaalina valtiona, joka puolusti yksilön vapautta ja vapaakauppaa.[15]
