Molemminpuolinen varma tuho on doktriini, jonka mukaan ydinaseilla tehty isku aiheuttaisi varman tuhon sekä ensimmäisen iskun kohteelle että sen tekijälle. Perusteena on se, että vaikka ensimmäinen isku poistaisi sen kohteena olevan ydinasevaltion kyvyn toteuttaa kostoiskuja maaperältään, etenkin sukellusveneissä olevilla ydinaseilla niiden toteuttaminen pysyisi mahdollisena. Opista käytetään lyhennettä MAD, joka tulee sanoista mutually assured destruction (molemminpuolinen varma tuho).[1]
Käsite lanseerattiin vuonna 1969, jolloin Hudson-instituutin Donald G. Brennan lisäsi John F. Kennedyn hallinnon puolustusministeri Robert S. McNamaran käyttämään "assured destruction" -käsitteeseen (varma tuho) sanan "mutual" (molemminpuolinen). McNamara itsekin uskoi minkä tahansa ydinasein tehdyn iskun ydinasevaltioiden välillä johtavan vääjäämättä molempien osapuolten tuhoutumiseen. MAD-doktriinista ei kuitenkaan tullut Yhdysvaltain ensisijaista ydinasedoktriinia, sillä Yhdysvaltain ydinasearsenaalin koon, tarkkuuden ja kehittyneisyyden kasvu teki siitä yhden useista kilpailevista strategisista vaihtoehdoista.[2] Esimerkiksi Ronald Reagan ei hyväksynyt oppia vaan loi Strategic Defense Initiativen, jonka tarkoitus oli turvata yhdysvaltalainen elämäntapa Neuvostoliiton aiheuttamalta uhalta.[3]
McNamara itse ei pitänyt "varman tuhon" käsitteen muuttamisesta "molemminpuoliseksi varmaksi tuhoksi", vaikka alkoi käyttää jälkimmäistä käsitettä itsekin. Vuonna 1997 hän totesi haastattelussa, ettei oppi ole "hullu" (mad) vaan ydinasepelotteen perusta.[4]
Katso myös
Lähteet
