Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Mirza Ghulam Ahmad syntyi 13. helmikuuta 1835 Qadianin pikkukaupungissa noin 70 mailia Lahoresta koiliseen. Hänen sukunsa oli persialaista alkuperää ja asettui muinoin asumaan Samarkandin kaupunkiin.
1500-luvun puolivälissä esi-isä Mirza Hadi Beg muutti noin 200 seuralaisen kanssa Samarkandista Intiaan Qadianin kylään. Koska hän oli hallitsija Baburille sukua, hän sai tuomarin viran Qadianissa ja noin 100 kylässä sen ympärillä. Suvun puolikuninkaallinen asema säilyi mogulihallitsijoiden aikana 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin alkoi koko seudun yläluokkaa köyhdyttänyt taantuma. Kun sikhit nousivat valtaan, suku joutui muuttamaan muualle pakolaisina. Myöhemmin suku pääsi palaamaan takaisin Qadianiin.
Ahmadin isoisoisä Mirza Gul Muhammad, joka oli oppinut ja hurskas mies, perusti Qadianiin kouluja ja teki kaupungista alueen oppimis- ja koulukeskuksen. Hän oli antelias mies ja lahjoitti mm. muutamia kyliä niille muslimioppineille, jotka olivat menettäneet omansa sikhien valtaannousun myötä.
Nuoruusvuodet
Jo lapsena M.G. Ahmad osoitti uskonnollisia taipumuksia ja niin hän alkoi opiskella Koraania itsenäisesti ja kotiopettajan valvonnassa. Hän ei koskaan käynyt valtiollista koulua, vaan sai kotiopetusta, joka käsitti mm. arabian kieliopin ja persian kielen. Isä opetti hänelle lääketiedettä.
Hän oli noin 35-vuotias kun hänen isänsä kuoli ja hän sai ensimmäisen jumalallisen ilmoituksensa: Me kutsumme todistajaksi taivaan mistä käsin kaikki kohtalot määrätään ja me kutsumme todistajaksi sen mikä on tapahtuva auringonlaskun jälkeen. Hän koki tuon ilmestyksen liittyvän ensisijaisesti isänsä kuolemaan. Sen jälkeen hän alkoi keskustella Allahin kanssa saaden säännöllisesti uusia ilmoituksia. Pian hän ymmärsi ilmoitusten luonteen. Ne olivat suuria profetioita, jotka olivat varmistetut jumalallisin merkein. Merkit ilmenivät etenkin luonnossa.
Ensimmäisestä avioliitostaan hänellä oli kaksi lasta ja toisesta vuonna 1884 solmitusta avioliitosta viisi eloon jäänyttä lasta. Ahmad sai ilmoituksen, että hänestä tulee 14. vuosisadan islamin uudistaja eli Mujaddid. Tuossa tehtävässä hän aikoi osoittaa islamin ylemmyyden muihin uskontoihin nähden. Uudistajan tehtävänä toimimista varten hän perusti 23.3.1889 omaa nimeään kantavan Ahmadiyya-liikkeen.
Vainottu Messias
Tämän jälkeen hän sai ilmoituksen, että hän on luvattu lopun aikojen Messias ja Mahdi. Ahmad samaisti itsensä Koraanin Suurassa 61:6 mainittuun "Ahmadiin", jonka Hämeen-Anttila tosin kääntää sanalla "kunnioitettu"[1]. Ahmad joutui muslimien hampaisiin, mutta hän puolustautui toteamalla, että tämä oli ennustettu jo Koraanissa: "Kun hän näytti heille selkeät todisteet, he vain sanoivat: Tämä on ilmiselvää taikuutta." (Koraani 61:6).
Ahmad ei luovuttanut, vaan sai ilmoituksen: Sinun viestisi viedään maan ääriin asti. Hän kulki kaupungista toiseen väitellen islamin paremmuudesta muihin uskontoihin nähden ja kirjoitti noin 80 kirjaa urdun, arabian ja persian kielellä. Hänen tunnetuin teoksensa on nimeltä Barahin-e-Ahmadiyya. 200 uskonoppineen allekirjoittama fatwa määräsi Ahmadille ja tämän kannattajille kuolemantuomion. Perusteena oli erityisesti väite, että hän piti itseään uutena profeettana.
Opetukset
Ahmad keskittyi kaikessa opetukseen Koraanin todistamiseen jokaista pilkkua ja tavua myöten totuudeksi ja pyhäksi kirjoitukseksi. Toisin kuin esimerkiksi mujaddid Ahmad Sirhindi, joka painotti etupäässä šaria-lain pyhyyttä, Ahmad ei puuttunut juurikaan šaria-lakiin. Koraani oli Ahmadille erehtymätön. Jos Koraani ja sunna olivat ristiriidassa, oli ensisijainen auktoriteetti juuri Koraani.
Käytännön opetuksenaan A. Sirhindi kehotti kehon pitämiseen puhtaana nautintoaineista kuten teestä, mutta M.G. Ahmad painotti sydämen puhtautta: "Yritä tulla puhdasydämiseksi ilman vaihtoehtoa. Näin osoittaisit sympatiaa jokaista ihmistä kohtaan. Vartioi käsiäsi, kieltäsi ja ajatuksiasi kaikkia epäpuhtaita kohteita kohtaan. Vältä epäjärjestyksen teitä ja kaikkea petollisuutta. Pelkää Jumalaa ja palvo häntä puhtain sydämin." Ahmad painotti kaikkien luotujen välisen sympatian tärkeyttä.
Viimeisten päivien Mahdi
Ahmadin seuraajat katsovat, että eräs suurimmista merkeistä luonnossa, joka osoitti, että Ahmad todella oli Mahdi, oli vuonna 1894 tapahtunut kuun- ja auringonpimennys ramadankuussa. Tapahtuman ennustaa muinainen hadith: "Koskien meidän Mahdiamme on olemassa kaksi merkkiä, joita ei ole koskaan ilmaantunut taivaiden ja maan luomisesta lähtien; nimittäin kuu tulee pimenemään Ramadanin ensimmäisenä yönä ja aurinko tulee pimenemään keskipäivällä samassa kuussa Ramadania. Eivätkä nämä merkit ole ilmaantuneet siitä lähtien kun Jumala loi taivaat ja maan." (Dar Qutni vol. 1, sivu 188)
Kriitikkojen mielestä ennustus ei vielä toteutunut, mutta kannattajien mielestä se tapahtui riittävän tarkasti. Kuu pimeni maaliskuun 21. päivän iltana 1894, joka oli ramadanin 13. päivän yö ja aurinko pimeni huhtikuun 6. päivän aamuna, joka oli ramadanin 28. päivä.
Ahmad kuoli Lahoressa 26.5.1908. Hän työskenteli viimeiseen asti ja oli edellisenä iltana suunnittelemassa "Rauhan viesti" -nimistä dokumenttia.
Lähteet
Hazrat Mirza Ghulam Ahmad: The Essence of Islam, Johdanto VII-XVIII, 1979; The London Mosque.
.jpg)
