Mirjam Suvanto

Mirjam Suvanto (o.s. Tiilikainen; 15. heinäkuuta 1912 – 2. maaliskuuta 1997)^[1][2][3] oli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toimitsija ja poliitikko.

Suvanto oli punaisesta perheestä.^[1] Hän opiskeli 1930-luvulla useaan otteeseen Neuvostoliitossa: vuonna 1930 Kommunistisen nuorisointernationaalin pioneerikurssilla SKNL:n lähettämänä, vuonna 1931 Moskovan Lenin-koulun pioneeriohjaajakurssilla (nimellä Margit Linden), 1930-luvun puolivälissä Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa ja vuodesta 1936 Lenin-koulun suomalaisella sektorilla (nimellä Aira Oberg).^[4] Hän oli Lenin-koulun aikanaan vuoden ajan naimisissa Veikko Sippolan kanssa, mutta he erosivat toisistaan jouduttuaan Suomeen palattuaan molemmat vankilaan. Suvanto oli yksi vuoden 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran vaikuttajista. Hänet pidätettiin tammikuussa 1941 ja hän vapautui vasta sodan jälkeen. Sittemmin hänestä tuli SKP:n sihteeristön ja politbyroon pitkäaikainen jäsen aina vuoteen 1966 saakka. Suvanto teki muun muassa agitaatiotyötä puolueelle ja hoiti ajoittain puolueen kansainvälisiä suhteita. Hän oli 1948–1957 SKP:n kansainvälisen osaston johtaja. Hänen on sanottu olleen sotien jälkeisinä vuosikymmeninä yksi SKP:n vaikutusvaltaisimpia naisia Hertta Kuusisen, Inkeri Lehtisen ja Aili Mäkisen jälkeen, mutta edellisiä syrjäänvetäytyvämpi. Suvanto tuki lojaalisti NKP:n kulloisiakin linjauksia ja SKP:n 1960-luvun lopun hajaannuksessa hän asettui tukemaan vähemmistöä. Hän vaikutti myös DDR:n tunnustamisliikkeen kulisseissa.^[1]

Suvanto oli Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna 1960-luvun alussa.^[5]

Suvanto oli 1945–1950 Suomen Demokratian Pioneerien Liiton (SDPL) liittoneuvoston puheenjohtaja ja ensimmäinen kunniapioneeri.^[6] Hän kirjoitti 1950-luvun jälkipuoliskolla kolme liiton julkaisemaa pioneeriopasta. Hän oli myös Kommunisti-lehden toimittaja. Suvanto esiintyi haastateltavana Peter von Baghin dokumenttielokuvissa Viimeinen kesä 1944 (1992) ja Mies varjossa (1994).

Suvanto on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle.^[3]

Lähteet

1. Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964–1970, s. 41, 157, 392–393. Edita, Helsinki 1999.
2. Arkistoyksikkö: 1772 Tiilikainen Mirjam (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto. Viitattu 16.2.2017.
3. (kuva Suvannon hautakivestä) Billiongraves.com. Viitattu 14.6.2018.
4. Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 398, 429. SKS, Helsinki 2006.
5. Helsingin kunnalliskertomus 1960: kaupunginvaltuusto Viitattu 1.3.2015.
6. Esa Ålander: Punaisen Liinan Lapset: Suomen Demokratian Pioneerien Liitto ja sen edeltäjät, s. 71, 256–258. SDPL 1995.