Metsän seinä on vain vihreä ovi on Risto Rasan esikoisrunokokoelma vuodelta 1971. Teoksen on julkaissut Otava. Kirjan päällyksen on suunnitellut Harri Manner.
Osaan Hannu Salaman runokokoelman Villanpehmee, taskulämmin painosta liimattiin vahingossa Metsän seinä on vain vihreä ovi -runokokoelman kannet.[1]
Sisällys
- On kevät
- Lumi sulaa
- Puut liikkuvat keväisessä metsässä
- Pilvet kokoontuvat ja alkaa sataa
- Kalpea salaatinlehti
- Lähteessä on kuollut sisilisko
- Sade on lakannut
- Metsän seinä on vain vihreä ovi
- Ollaan kotona
- Aamua odotellessani
- Ja lähtee uimaan päivän sorsapoikue
- Auringon valo on nyt keltaista
- Rinteessä kasvaa sieniä
- Sade taukoaa katolla
- Viisarit liikkuvat, kello käy
- Kirvat
- Olet hento
- Olen tässä suuren tähden alla
- Sitten huoli taas hiipii vierelle
- Koivun oksalla
- Lahdelta alkaa nousta sumua
- Illalla soutelimme
- Linnunäänten joukossa on yksi surullinen
- Onko ihanampaa paikkaa
- Pehmeä sammal
- Varpuset tirskuvat pihalla
- Aamulla
- Kissa nukkuu patterilla
- Puut ovat täynnä
- Katson penkiltä
- Yleensä sinä olet vilkas
- Kohta on yö
- Sade valuu ikkunassa
- Niin kuin aalto uittaa aallon
- Tehdään munakas
- Nukun puiden kosteassa ruohossa
- Olet aamunaama merellä
- Odotan sinua takaisin
- Koira tulee illalla
- Ukkospilvet
- Tulen kaupunkiin
- Sinä lähetät Kesälle kortin
- Tatuoin maisemaa
- Mutta ei me kuule masennuta
- Kaupunki hiipuu
- Omenan kuoressa on reikä
- Kirkon takana puiden rungot
- Ystävyys
- Tuuli yltyy
- Raotamme taivaankantta
- Mä kuolen
- Kuutamo
- Tähti nukkuu
- Portin yllä palaa lamppu
- Talvinen silta
- Yö tulee muttei uni
Lähteet
