Messias-oratorio, MIT Concert Choir, johtajana William C. Cutter, 2001 (18 ensimmäistä kappaletta, jotka käsittävät kolmiosaisen teoksen lähes koko ensimmäisen osan)
Oratorionlibrettona ovat Raamatun tekstit, pääsääntöisesti Vanhan testamentin jakeet, ja sen kokosi Charles JennensKuningas Jaakon raamatunkäännöksen pohjalta. Libretossa on tietynlainen kantava ajatus: Jennens on valinnut siihen jakeita, joissa painotetaan kristinuskon ydinkohtia sekä Raamatusta löytyviä vastauksia teoksen säveltämisen aikana pinnalla olleisiin teologisiin kiistakysymyksiin. Libreton tarkoitus on puolustaa kristinuskoa. Koska teksti koostuu vain raamatunkohdista, ei teoksessa ole erillisiä kertojahahmoja toisin kuin Händelin useimmissa oratorioissa.
Libreton ensimmäisessä osassa käsitellään ensin Messiasta koskevia ennustuksia, sitten hänen syntymäänsä ja lopuksi hänen tekemiään ihmeitä. Toisessa osassa kuvataan Messiaan ristinkuolemaa, ylösnousemusta, evankeliumin julistusta sekä maailman reaktiota sanomaan. Teoksen kolmas ja viimeinen osa käsittelee tuomiopäivää sekä kuoleman ja synnin voittamista. Teoksen pituus on yhteensä noin 140 minuuttia.
Vaikka teos sävellettiin alun perin esitettäväksi pääsiäisenä, sitä esitetään nykyään erityisesti adventin aikana. Teoksesta saatetaan myös esittää ajankohtaan sopivia osia adventin tai pääsiäisen aikaan (ensimmäinen osa sopii jouluun, toinen pääsiäiseen).
Teoksen tunnetuin kohta on toisen osan päättävä ”Halleluja”-kuoro, joka on taidemusiikin historian tunnetuimpia sävelmiä, ja se esitetään usein erillisenä. Englanninkielisissä maissa hautajaisissa käytetään usein kolmannessa osassa olevaa aariaa ”I know that my Redeemer liveth”. Teoksen pisimmät numerot ovat bassoaaria ”The Trumpet Shall Sound” sekä alttoaaria ”He was Despised”, joista molemmat noudattavat ABA-rakennetta. Aarioiden ja kuoro-osuuksien lisäksi teos sisältää muiden oratorioiden tapaan runsaasti resitatiiveja. Händel muokkasi teosta useita kertoja lisäten osioita ja vaihdellen soitinnusta eri esityksiä varten, ja on jäänyt lopulta epäselväksi, mikä oli Händelin ihanneversio teoksen esittämiseksi. Näin ollen kapellimestarien on nykyään tehtävä tiettyjä valintoja esimerkiksi käytettyjen soittimien suhteen.
Teos sai ensiesityksessään Dublinissa erittäin suosiollisen vastaanoton, mutta seuraavat esitykset Lontoossa eivät herättäneet yhtä suurta innostusta[1]. Händelin oopperoiden jo unohduttua – kunnes ne löydettiin 1900-luvulla uudestaan – Messias-oratorio säilyi suosittuna musiikin muotivirtausten vaihtuessa läpi vuosisatojen.
Messias-oratorion Lontoon ensiesityksestä maaliskuussa 1743 kerrotaan suosittua tarinaa, jonka mukaan kuningas Yrjö II oli kuuntelemassa esitystä. Halleluja-kuoro-osan alkaessa hän tarinan mukaan nousi seisomaan aitiossaan liikuttuneena. Muu yleisö seurasi kuninkaan esimerkkiä ja kaikki seisoivat, kunnes kuoro-osa päättyi - ja tästä olisi syntynyt yhä elävä perinne, että brittiläinen konserttiyleisö seisoo aina Halleluja-kuoron ajan. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä että Yrjö II olisi ollut paikalla ensi-illassa tai muussakaan Messias-oratorion esityksessä[2].
Kun Händel itse johti Messias-oratorion esitystä huhtikuussa 1759, hän sai yllättäen sairauskohtauksen, josta ei enää toipunut vaan kuoli kahdeksan päivää myöhemmin.[3]
W. A. Mozart laati teoksesta vuonna 1789 Wienissä ensi-iltansa saaneen sovituksen saksankieliseen librettoon yhdessä Gottfried Van Swietenin kanssa. Mozartin sovitus noudatti selkeästi hänen aikansa klassista tyyliä, ja se on siksi ollut kiistanalainen.[4]
Lähteet
↑Glover, Jane (2018). Handel in London : the making of a genius, s. 318. London, England: Picador.
↑Luckett, Richard (1992). Handel's Messiah: A Celebration, s 175. London: Victor Gollancz.
↑Oiva Talvitie ja Kari Rydman: Sävelten maailma: musiikinkuuntelijan tietoteos, s. 190. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1956.
