Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010

Hinaajat sammuttavat palavaa Deepwater Horizon -öljynporauslauttaa.

Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010 sai alkunsa, kun Transocean-yhtiön omistama ja öljy-yhtiö BP:n vuokraama Deepwater Horizon -öljynporauslautta syttyi räjähtäen palamaan 20. huhtikuuta 2010 noin 70 kilometrin päässä Louisianan rannikosta. Lautta upposi kaksi päivää myöhemmin. Onnettomuudessa kuoli yksitoista työntekijää.

Meren pohjalle, puolentoista kilometrin syvyyteen romahtaneesta ja katkenneesta porausputkesta alkoi vuotaa mereen öljyä tuhansien kuutiometrien päivävauhtia. 86 vuorokauden jälkeen vuoto saatiin hallintaan porausreiän päälle 15. heinäkuuta 2010 asennetulla 75 tonnin painoisella kuvulla.^[1] Vuotaneen öljyn kokonaismääräksi on arvioitu 4,9 miljoonaa barrelia, eli noin 780 000 kuutiometriä.^[2] Öljy saastutti Yhdysvaltain rannikkoa satojen kilometrien matkalta ja vuodon tukintahetkellä 217 000 km² sen aluevesistä oli kalastuskiellossa.^[1] Onnettomuus aiheutti suurta vahinkoa niin meren ja rannikon eliöille kuin rannikon kalastus- ja matkailuelinkeinollekin.

Onnettomuuden syistä ilmestyi vuonna 2011 kaksi virallista selvitystä. Ensin tammikuussa 2011 presidentti Barack Obaman asettaman komission raportti^[3][4] ja syyskuussa 2011 Yhdysvaltain hallituksen tutkintaraportti.^[5]

Tapahtumat

Räjähdyksen jälkeen merenpohjalle noin 1 500 metrin syvyyteen romahtaneesta porausputkesta alkoi vuotaa raakaöljyä mereen. Öljyn purkautumismääräksi arvioitiin ensin 12 000–19 000 ehkä jopa 25 000 barrelia päivässä.^[6] Myöhemmin arvio kohosi 60 000 barreliin päivässä.^[7] 6. toukokuuta öljy rantautui Louisianan rannikon edustalla sijaitseville Chandeleursaarille.^[8]

Öljyvahinkoa pyrittiin torjumaan öljypuomein ja öljyä hajottavilla aineilla.^[9] 16. toukokuuta 2010 BP onnistui asentamaan vuotokohtaan öljyputken, joka keräsi vuotavaa öljyä tankkeriin.^[10] 18. toukokuuta yhtiö ilmoitti, että 40 prosenttia vuotavasta öljystä saatiin jo talteen, mutta myönsi, ettei ollut vielä kyennyt tukkimaan vuotoa.^[11] Onnettomuuden takia neljään viidestä Meksikonlahden rannalla olevaan Yhdysvaltain osavaltioon, Louisianaan, Mississippiin, Alabamaan ja Floridaan julistettiin hätätila.^[12]

Tutkijat ilmoittivat 16. toukokuuta löytäneensä merestä suuria öljykerrostumia useassa kerroksessa pinnan alla. Kerrostumat olivat paikoin 16 km pitkiä, 5 km leveitä ja jopa 90 metriä paksuja. Kerrostumat olivat 700–1 200 metrin syvyydessä. Georgian yliopiston tutkijan Samantha Joyen mukaan öljy oli vähentänyt veden happipitoisuutta vuotokohdan lähellä 30 %, minkä arveli voivan aiheuttaa merenelävien joukkokuolemia.^[13] 28. toukokuuta julkaisemassaan lehdistötiedotteessa BP kertoi öljypuomia lasketun lähes 600 km ja kustannustensa olleen siihen mennessä noin 930 miljoonaa dollaria.^[14] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti hallituksen vaativan BP:tä maksamaan ”joka sentin” onnettomuuden kuluista.^[6]

2. kesäkuuta öljy oli saastuttanut Alabaman, Mississippin ja Louisianan osavaltioiden rannikoita ja oli noin kymmenen kilometrin päässä Luoteis-Floridan Pensacolasta. Siihen mennessä mereen vuotaneen öljyn määräksi hallituksen edustajat arvioivat 21–45 miljoonaa gallonaa, eli karkeasti 100 000 kuutiometriä.^[15]

Elokuussa Alabama ilmoitti aikovansa haastaa BP:n ja muita asianosaisia yhtiöitä oikeuteen öljytuhojen vuoksi.^[16]

Vuodon tyrehdytys

Pohjassa porausaukon suulla on niin sanottu ”blow-out preventer”, 450 tonnia painava hydraulinen venttiililaitteisto, jonka tarkoitus on tarvittaessa sulkea lähde. Sulkumekanismia ei kuitenkaan saatu toimimaan. BOP:stä pintaan johtanut putki romahti Deepwater Horizonin uppoamisen myötä alas pohjaan ja rikkoutui, päästäen öljyä veteen kolmesta kohtaa.

• 20. huhtikuuta Deepwater Horizonin sytyttyä palamaan öljylähteen sulkemiseksi tarkoitettu venttiili koetettiin sulkea pinnalta käsin siinä kuitenkin onnistumatta.
• 24. huhtikuuta sulkuventtiili yritettiin turhaan saada toimimaan kauko-ohjattujen sukellusrobottien avulla.
• 2. toukokuuta BP alkoi porata ensimmäistä paineentasausreikää alkuperäisen lähelle. Toisen poraus alkoi 16. toukokuuta.^[14] Porausreikien arvioitiin valmistuvan elokuussa.
• 5. toukokuuta merenpohjalla makaavan, rikkoontuneen porausputken pää onnistuttiin tukkimaan ja näin sulkemaan yksi kolmesta vuotokohdasta
• 6. toukokuuta pahimmasta vuotokohdasta purkautuva öljy oli tarkoitus kerätä putken päälle laskettavalla 12 metriä korkealla metallisella laatikolla, mutta operaatio epäonnistui kehittyneen metaanihydraatin vuoksi, joka tukki pintaan johtavan putken.
• 11. toukokuuta vuodon päälle laskettiin pienempi, 2 tonnia painava rakennelma. Projekti kuitenkin lopulta hylättiin.
• 15. toukokuuta BP onnistui yhdistämään rikkoutuneeseen porausputkeen toisen, pinnalle johtavan putken, joka kerää osan purkautuvasta öljystä
• 26. toukokuuta öljyn ylöstuloa yritettiin estää pumppaamalla öljylähteeseen kovalla paineella mutaa ja sekalaista materiaalia, tarkoituksena jatkaa porausreiän betonoimisella. Kolmen päivän jälkeen yrityksestä luovuttiin tuloksettomana.
• 29. toukokuuta aloitettiin toimet rikkoutuneen putken irtileikkaamiseksi pohjassa olevasta venttiilirakennelmasta ja sen korvaamiseksi uudella, venttiililaitteiston yläosaan tiivistyvällä poistoputkella. Tämän ei kuitenkaan odotettu lopettavan vuotoa kokonaan.^[17]
• 2. kesäkuuta ensimmäinen leikkausyritys loppui timanttisahan jumiutumiseen putken puolivälissä, mutta seuraavana päivänä BP katkaisi putken hydraulisella leikkurilla ja onnistui asentamaan poistoputken. Hallituksen edustaja, rannikkovartioston amiraali Thad Allen sanoi jäävän nähtäväksi, miten menestyksellinen hänen ”väliaikaiseksi korjaukseksi” nimittämänsä toimi tulisi olemaan. Leikkauksen suunniteltua karkeamman tekotavan arveltiin heikentävän lopputulosta.^[18] Hallituksen edustajat arvioivat putken katkaisun sinänsä kiihdyttävän vuotoa jopa viidenneksellä, minkä takia sitä ei ollut aiemmin yritetty.^[15]
• 6. kesäkuuta BP:n pääjohtaja Tony Hayward ilmoitti asennetun putken keräävän talteen 10 000 tynnyriä öljyä päivässä, määrä jonka Hayward sanoi olevan puolet koko vuodosta. Yhtiö aikoi asentaa seuraavaan viikonloppuun mennessä toisen liitoksen, joka ensimmäisen kanssa Haywardin mukaan keräisi liki kaiken öljyn.^[19]
• 19. syyskuuta, viisi kuukautta onnettomuuden jälkeen amiraali Allen ilmoitti öljylähteen sulun onnistuneen. Hän sanoi öljylähteen olevan ”käytännössä kuollut”, eikä muodostavan enää uhkaa Meksikonlahdelle. Kolme päivää aikaisemmin paineentasausreikä oli yltänyt perille ja sen jälkeen porausreikään luotu pysyvä betonitulppa piti.^[20]

Seurauksia

Vuonna 2006 Meksikonlahdella oli lähes 4 000 toiminnassa olevaa öljyn- tai kaasuntuotantolauttaa. Uutistoimisto AP:n 2010 tekemän tutkimuksen mukaan siellä oli lisäksi yli 27 000 hylättyä porausaukkoa. Tutkimus toi tietoisuuteen epävarmuuden hylättyjen aukkojen sulkujen pitävyydessä ja laiminlyönnit tätä koskevien säädösten noudattamisessa.^[21]

Ympäristölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset

BP:n kiistämisestä huolimatta Etelä-Floridan yliopiston mukaan 1 000 metrin syvyydessä pinnalta oli kesäkuun alussa laaja öljyvyöhyke. Georgian yliopiston meribiologi ennusti aiemmin samaa.^[22] Tässä vyöhykkeessä elää yli 1 000 merieliölajia. Lisäksi BP oli käyttänyt 8.6. mennessä lähes 3,8 miljoonaa litraa kemikaaleja.^[23]

Vapaaehtoisten sairaudet ja kuolemat

4.5.2010 mennessä öljyn torjuntaan osallistui arviolta 170 alusta, lähes 7 500 BP:n henkilöstöön kuuluvaa ja lisäksi 2 000 vapaaehtoista.^[24] Meksikonlahdella öljyä sitomaan käytettiin lähes 7 500 kuutiometriä lentokoneista pudotettua Corexit-nimistä kemikaalivalmistetta, jota pidettiin eliöille öljyäkin vaarallisempana. Tieteilijöiden mukaan altistus Corexitille aiheuttaa muun muassa geneettisiä mutaatioita ja syöpiä. Corexitin on todettu olevan 52 kertaa myrkyllisempää kuin öljyn.^[25]

Kemikaalille altistuivat paitsi merenelävät, myös torjunnassa olleet ihmiset sekä rannikkokylissä asuvat, sillä korkealta ilmasta pudotettu jauhe levisi ilman mukana. Torjunnassa mukana olleiden ihmisten keskimääräinen elinikä putosi 50 vuoteen. Monet kuolivat ennenaikaisesti. BP:n työntekijöitä nimenomaisesti kiellettiin käyttämästä suojavarusteita, sillä siitä leviävien lehdistökuvien pelättiin aiheuttavan lisää mainehaittaa yritykselle. Tämä siitäkin huolimatta, että Corexitia ei pitäisi hengittää tai olla sen kanssa kontaktissa millään muullakaan tavalla.^[25]

Torjunnassa mukana olleet ihmiset sekä rannikkokylien asukkaat, jotka olivat vielä elossa 2014 kärsivät muun muassa hengitys- ja keskushermosto-ongelmista.^[25]

Seuraukset BP:lle

Heinäkuun alkuun mennessä BP:n markkina-arvo oli laskenut yli puolet huhtikuisesta, minkä arveltiin asettavan yhtiön alttiiksi valtausyrityksille. Onnettomuuden suorat kustannukset yhtiölle itselleen olivat ylittäneet 3 miljardia dollaria. Yritys olikin ryhtynyt toimiin uusien yhteistyökumppanien löytämiseksi ja aikoi kerätä varoja 10 miljardin dollarin edestä myymällä vähemmän tärkeitä toimintojaan. 10 000 ihmistä Britanniassa työllistävän ja yhteiskunnallista infrastruktuuria omistavan BP:n kohtalo kiinnosti myös maan hallitusta ja valtiovarainministeriö oli käynnistänyt oman ennakkoselvityksensä mahdollisen omistajanvaihdoksen seurauksista.^[21][26]

Brittiyhtiö ei aikonut yksin jäädä maksajaksi, vaan halusi kahden muun, öljylähteestä yhteensä 35 % osuuden omistavan yrityksen (Anadarko ja Mitsui & Co) osallistuvan kuluihin 400 milj. dollarilla. Yhtiöt eivät kuitenkaan heti olleet halukkaita antamaan dollariakaan, Anadarkon selvästi kiistäessä minkäänlaisen osasyyllisyytensä onnettomuuteen.^[27]

Huhtikuussa 2011 BP ilmoitti haastavansa oikeuteen öljylautan omistajan Transoceanin sekä lautan valmistajan.^[28] BP vaatii Transoceanilta 28 miljardin euron vahingonkorvauksia. Myös Transocean on puolestaan nostanut haasteen BP:ia vastaan.

Toukokuussa BP ja 10 prosenttia poraushankkeesta omistanut Mitsui & Co sopivat Mitsuin maksavan 1,06 miljardia dollaria vahingonkorvauksista; vajaat puolet BP:n vaatimasta. Tämänkin katsottiin vähentävän BP:n riskiä tulla tuomituksi karkeasta huolimattomuudesta, mikä nostaisi yhtiön maksettavaksi tulevia korvauksia merkittävästi.^[29] Sitten kesäkuussa laitteistotoimittaja Weatherford International maksoi BP:lle 75 miljoonaa dollaria. Molemmat sopimukset suojasivat maksaneita yhtiöitä yksityisen sektorin korvausvaatimuksilta ja summat menivät BP:n perustamaan 20 miljardin dollarin korvausrahastoon, josta korvataan Meksikonlahden elinkeinoelämälle koituneita vahinkoja.^[30] Lokakuussa 2011 Anadarko maksoi BP:lle 4 miljardia dollaria onnettomuuden korvauksiin.

Joulukuussa 2011 BP haastoi oikeuteen lähteen alkuperäisestä betonoinnista vastanneen Halliburtonin, syyttäen sitä todisteiden hävittämisestä. Halliburton puolestaan syytti BP:tä panettelusta ja vääristelystä. BP kävi oikeutta myös lautan omistajaa Transoceania ja venttiililaitteiston valmistajaa Cameron Internationalia vastaan.^[31]

Maaliskuussa 2012 yleisen korvausoikeudenkäynnin alla BP sopi maksavansa kuusi miljardia euroa tuhansia yksityisiä kantajia edustavalle ryhmälle, johon kuului muun muassa kalastajia ja rannikon yrityksiä. Jäljelle jääneitä vaatimuksia oli muun muassa Yhdysvaltain liittovaltiolla ja rannikon osavaltioilla.^[32]

Lainsäädäntö

Barack Obaman hallinto kielsi turvallisuussyistä uudet öljynporaukset yli 150 metrin syvyydessä puoleksi vuodeksi öljykatastrofin takia toukokuun 2010 lopussa. Päätös vaikutti kymmeniin koeporauksiin. Useat porausyhtiöt valittivat. Liittovaltion tuomari purki kiellon öljy-yhtiöiden voitoksi. Meksikonlahdella on käytössä 3 600 öljy- ja kaasulähdettä.^[33]

Lähteet

1. Robertson, Campbell & Fountain, Henry: BP caps gushing well as oil flow into gulf ceases The Denver Post (denverpost.com). 16.7.2010. Arkistoitu 18.7.2010.
2. On Scene Coordinator Report Deepwater Horizon Oil Spill (PDF) (sivu 33) homeport.uscg.mil. syyskuu 2011. Viitattu 22.5.2024.
3. Obama oil spill commission's final report blames disaster on cost-cutting by BP and partners 5.1.2011. Telegraph. Viitattu 12.12.2011.
4. The National Commission on the Deepwater Horizon Oil Spill and Offshore Drilling (Loppuraportti 11.1.2011) oilspillcommission.gov. Arkistoitu 14.5.2012. Viitattu 12.12.2011.
5. Deepwater Horizon Joint Investigation Team Releases Final Report Bureau of Ocean Energy Management, Regulation and Enforcement (BOEMRE)/U.S. Coast Guard Joint Investigation Team. 14.9.2011. U.S. Government.
6. Clark, Andrew: BP will 'pay every dime owed' for Gulf oil spill, Obama warns The Guardian. 28.5.2010.
7. Pallardy, Richard: Deepwater Horizon oil spill Encyclopædia Britannica (britannica.com). Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 22.5.2024.
8. Allen, Paddy & Bentley, Holly: Gulf of Mexico oil spill: Deepwater Horizon explosion and spill day by day The Guardian. 26.5.2010. Arkistoitu 14.9.2013. Viitattu 31.5.2010.
9. Meksikonlahden öljykatastrofia torjutaan hajotusaineella Turun Sanomat. 30.4.2010. Viitattu 4.5.2010.
10. BP onnistui öljyputken asentamisessa Meksikonlahdella (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat 16.5.2010 (Arkisto)
11. BP: 40 prosenttia öljyvuodosta saadaan nyt talteen (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat 18.5.2010 (Arkisto)
12. Hätätila neljässä USAn osavaltiossa, Uusi Suomi 1.5.2010
13. Valtavia öljylauttoja Meksikonlahden syvyyksissä (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat 16.5.2010
14. BP PLC: Update On Gulf Of Mexico Oil. Press release. investegate.co.uk 28.5.2010
15. BP: 45 pct of pipe had been cut when saw got stuck (Archive.org) The Guardian. 3.5.2010. Arkistoitu 8.7.2010. Viitattu 3.5.2010.
16. Alabama haastaa BP:n oikeuteen öljytuhoista (vanhentunut linkki) hs.fi (Arkisto)
17. Wheaton, Sarah: Oil Spill Remedies: Trial and Error in Deep Water (Tyrehdytysyritykset aikajärjestyksessä) The New York Times. Viitattu 31.5.2010.
18. BP robots steer cap to spewing well. CNN 4.5.2010
19. BP:n pääjohtaja suurin osa öljystä saadaan jo talteen Yle Uutiset. 6.6.2010. Yle. Viitattu 6.6.2010.
20. Blown-out BP well finally killed at bottom of Gulf 19.9.2010. Yahoo News. Viitattu 7.11.2010.
21. Abandoned oil wells make Gulf of Mexico 'environmental minefield' Guardian 7.7.2010
22. Hidden Menace in the Gulf of Mexico, Oil Spill's Real Threat Lies Beneath the Surface sivu1 Spiegel 8.6.2010
23. Hidden Menace in the Gulf of Mexico, Oil Spill's Real Threat Lies Beneath the Surface sivu2 Spiegel 8.6.2010
24. BP Hopes to Contain Main Oil Leak in Gulf Soon. Voice of America 3.5.2010 Viitattu: 22.5.2014
25. Vice-tv-sarja: Kausi 2, Jakso 9: Crude Awakening & The Enemy of My Enemy, HBO
26. BP shares rise on hopes of international rescue Guardian 6.7.2010
27. BP asks oil spill partners to pay $400m Guardian 5.7.2010
28. BP vie öljyvuodon "todelliset syypäät" oikeuteen Yle Uutiset 21.4.2011
29. BP, Mitsui Settle Spill Costs WSJ.com 21.5.2011
30. BP, Weatherford Reach Settlement WSJ.com 21.6.2011
31. BP says Halliburton destroyed Gulf spill evidence Reuters 6.12.2011
32. BP sopi osan Meksikonlahden öljyvuodon korvausvaateista Yle uutiset 3.3.2012
33. HS 23.6.2010

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010 Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010 Wikisitaateissa
• The New York Timesin sivut aiheesta
  • NYT:n havainnollinen sivu käytetyistä menetelmistä ja pohjassa olevasta sulkulaitteistosta
• The Guardianin sivut aiheesta^{[vanhentunut linkki]}
• BP:n oma tiedotus aiheesta
• Karttoja öljyn levinneisyydestä:
  • The New York Times
  • BP
• Deepwater Horizon (Arkistoitu – Internet Archive)