Maximilian Bayer (11. toukokuuta 1872 Karlsruhe – 25. lokakuuta 1917 Nomeny, Ranska) oli saksalainen sotilas ja kirjailija, joka tunnetaan Suomessa erityisesti jääkäripataljoona 27:n ja sitä edeltäneiden koulutusmuodostelmien arvostettuna komentajana. Saksassa hänet tunnetaan sotilastehtävistä, osuudesta partioliikkeen kehitykseen ja toimintaan sekä kirjallisista töistä myös kaunokirjailijana.
Synty ja suku
Maximilian Gustav Stephan Bayer syntyi Karlsruhessa sotilassuvun vesaksi; hänen isänsä Stephan Bayer (1816–1893) oli komentanut Badenin IV jalkaväkirykmenttiä Ranskan ja Preussin sodassa 1870–1871 ja isoisä ollut mukana Napoleonin ajan sodissa. Hänen äitinsä oli kotirouva Julie Henoch (1839–1888).
Sotilasura ja kuolema
Bayer aloitti sotilasuransa kadettikoulussa (Kadettenanstallt) 15-vuotiaana vuonna 1887 ja astui vakinaiseen palvelukseen 97. jalkaväkirykmenttiin 1891 ollessaan sotilasarvoltaan luutnantti. Sieltä hänet komennettiin Kriegsakademie-sotilasoppilaitokseen Berliiniin. Vuoteen 1899 mennessä Bayer oli ylennyt yliluutnantiksi.
Vuosina 1904 ja 1905 Bayer toimi silloisessa Saksan Etelä-Afrikassa (nykyinen Namibia), jonne hän hakeutui vapaaehtoisena. Saksalaiset kukistivat tällöin siirtomaassaan hereirojen kapinaa. Sairastuttuaan Bayer joutui palaamaan Afrikasta takaisin Saksaan. Afrikassa hän tutustui sotilaslääkäri Alexander Lioniin, jolla oli merkittävä vaikutus Bayerin hakeutumiselle partioliikkeen tehtäviin.
Vuosina 1915–1916 Bayerin sotilasura liittyi kiinteästi suomalaisen sotilaskoulutuksen kehittämiseen. Tämä yhteys katkesi lopullisesti 11. tammikuuta 1917, jolloin Bayer yllättäen komennettiin lyhyeksi aikaa yleisesikuntaan (Generalstab) ja sitten länsirintamalle Verdunin lohkolle. 25. lokakuuta Bayer kaatui Nomenyn lähellä kiväärinluodin osuttua hänen kaulaansa. Hänen ruumiinsa jäi kateisiin kuukausiksi.[1]
Partioliike
Alexander Lion toimitti partiotoiminnan käsikirjan saksalaista laitosta Pfadfinderbuchia ja kutsui Bayerin mukaan kirjoitustyöhön. Bayer kirjoitti esimerkiksi jaksot Natur (Luonto), Pfadfindertechniken (Partiotekniikka) sekä Vaterland (Isänmaa). Näissä aiheissa edustettu arvomaailma tuli aikanaan vaikuttamaan myös suomalaisen sotilaskoulutuksen juurilla Lockstedtin harjoitusjoukossa ja jääkäripataljoona 27:ssä.
Saksalaisen partioliikkeen valtakunnallista organisaatiota luotaessa Bayerista tuli 1911 järjestön ensimmäinen johtaja, Reichsfeldmeister.
Ennen astumistaan sotilas- ja partiotoiminnan risteykseen suomalaisten vapaaehtoisten kouluttajana Bayer ehti vuonna 1915 viitoittaa turkkilaisen partioliikkeen perusteet saksalaisen esikuvan mukaan.
Kirjallinen toiminta
Kaunokirjallisissa töissään Bayer käytti salanimeä Jonk Steffen ja hyödynsi Afrikan-kokemuksiaan nuorisoromaaneissa Die Rache des Herero, Im Orlog ja Die Helden der Naukluft. Muistelmateoksen Mit dem Hauptquartier in Süd-West Afrika hän julkaisi omalla nimellään.
Suomalaisten kouluttaja
Sotaministeriö valitsi Bayerin suomalaisten vapaaehtoisten kouluttajaksi 26. tammikuuta 1915 pidetyssä kokouksessa ja hänet siirrettiin 13. helmikuuta 1915 Brysselistä Berliiniin. Hänelle jäi siis kaksi viikkoa aikaa koulutuksen valmisteluun ennen ensimmäisten suomalaisten tuloa Lockstedtin leirille 25. helmikuuta.[2]
Majurin tausta ja tahto vaikuttivat siihen, että suomalaisten koulutus naamioitiin partiolaiskurssiksi (pfadfinderkursus) ja teema näkyi myös koulutuksen sisällössä ja kurssilaisten varusteissa.
Bayerin asennoitumisessa suomalaisten yritykseen näyttää olleen jo pfadfinder-kurssin aikana suuren näyn sävyjä. Bayer saattoi esittää näköalansa alaisilleen upseereille seuraavasti: "Hyvät herrat, minä muodostan pataljoonan, rykmentin, me menemme rintamalle. Riikaan – Tallinnaan – Helsinkiin! Pitäkää aina tämä päämäärä silmienne edessä!"
Koulutettaviinsa nähden hänen suhtautumistaan on kuvattu seuraavasti: "lempeän neuvovainen, hiukan koulumestarimainen mutta samalla sotilaallisen ankara ja käskevä".[3][4]
Johdettuaan suomalaisten koulutusta ja rintamapalvelusta lähes kaksi vuotta, majuri Bayer komennettiin yllättäen pois jääkäripataljoona 27:stä, kun hänet nimitettiin 4. tammikuuta 1917 453. jalkaväkirykmentin komentajaksi länsirintamalle.[5] Vuorossa oli seuraava porras sotilasuralla:
"Hänen majesteettinsa keisari on uskonut minulle rykmentin", ilmoitti Bayer jäähyväispuheessaan suomalaisille jääkäreille ja pataljoonan saksalaiselle päällystölle 5. tammikuuta 1917 klo. 9:00.[1][5]
Suomalaisissa muistelmissa Bayer tunnetaan majuri Bayerina tai pelkästään Majorina.
Lähteet
- Enckell, Olof: Jääkärien tarina. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05978-5
- Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
- Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin. Osat I ja II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
Viitteet
- ↑ a b Suomen jääkärit I 1933: 182.
- ↑ Lauerma 1966: 116.
- ↑ Enckell 1980: 66.
- ↑ Suomen jääkärit I 1933: 181.
- ↑ a b Suomen jääkärit II 1933: 926.
Aiheesta muualla
- The Lockstedt Training Corps Lockstedtin harjoitusjoukon perustamiseen liittyvä dokumentti: Ausbildungstruppe Lockstedt Datiert: 26. August 1915. M. J. 13630/15 A. I. Geheim. Sisältää valokuvan Maximilian Bayerista. (englanniksi) (saksaksi)
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
