Kaupunginosa on Ihalaisen vanhan maarekisterikylän mailla, ja se on saanut nimensä alueella olleesta Matinsuosta.[1] Mattilasta tuli osa Lappeenrantaa välirauhan aikana vuoden 1941 alussa, mitä ennen se kuului Lappeeseen. Vuoden 1932 esikaupunkiliitoksessa Mattila sekä Mäntylä, Kuusela ja Ihalainen olivat jääneet vielä kaupungin rajojen ulkopuolelle, mutta Ihalaisen kaivoksen toiminnan laajenemisen vuoksi uusi liitos nähtiin pian tarpeelliseksi.[3] Mattilan ensimmäinen asemakaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 12. toukokuuta 1947.[4] 1960-luvulle asti Mattilaa ja sen eteläpuoleista Mäntylää käsiteltiin vielä yhtenä kaupunginosana, kunnes Mäntylästä tuli erillinen kaupunginosa vuonna 1967.[5] Mattilan asutus on yhtenäistä pientaloasutusta, ja se on rakentunut 1940- ja 1960-luvuilla.[1] Mattilan tilastoalueella on 743 asukasta.[6]
Kaupunginosan eteläosassa on Mattilanlampi, joka syntyi 1950-luvulla sorakuopan täytyttyä pohjavedellä.[1] Lammen rannalla on julkinen uimaranta, pallokenttä ja muita liikuntapaikkoja.[1][2] Muut lähimmät julkiset ja kaupalliset palvelut ovat Mäntylässä kaupunginosien rajan tuntumassa.[1][2]
Valtatie 6:n Mattilan eritasoliittymä, joka on Lappeenrannan tärkein sisääntuloväylä, sijaitsee kaupunginosan koillisnurkassa.[7] Mattilan ja Mäntylän länsipuolella on Laukkarata, yksi Maasotakoulun lähiharjoitusalueista.[8][9] Valtatie 6:n tuntumassa on kolme venäläisten sotavankien hautausmaata, joista kaksi on Mattilan kaupunginosan rajojen sisäpuolella.[2][10]
Kaupunginosaa rajaavat valtatie 6 pohjoisessa, seututie 387 eli Vaalimaantie idässä, Mattilanlampi ja Mattilantien ja Kurjentien risteys etelässä ja Laukkarata lännessä. Mattilan naapurikaupunginosia ovat Lentokenttä, Kesämäki, Reijola, Ihalainen ja Mäntylä.[2]
Lähteet
Antikainen, Jyrki et al: Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, nide I. Lappeenrannan kaupunki, 1988. ISBN 951-9278-44-3
