Matka tyhjiöön (Journey into the Void) on Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin kirjoittama vuonna 2003 julkaistu fantasiaromaani. Se on Kaikkeuden kivi -trilogian päätösosa. Kirja on suomennettu vuonna 2005.[2]
Kuningas Tamaros vastaanotti Jumalilta kaikkeuden kiven. Hän jakoi sen neljään osaa tietämättä viidennestä osasta, pahuudesta, Tyhjiöstä, joka pääsi valloilleen. Luottamus Neljä hyvyyden osaa jaettiin kansojen kesken. Yksi osa haltioille, yksi kääpiöille, yksi orkeille ja yksi ihmisille. Kaikki vannoivat Valan tuodakseen oman osansa kivestä muiden apuun, jos joku tarvitsisi sitä. Tuntematon osa, Tyhjiö, houkutteli Dagnaruksen pahuuteen. Dagnarus vastaanotti Vrykylin tikarin, Tyhjiön symbolin, ja sai kuolemattoman elämän. Hän hyökkäsi isänsä valtakuntaan. Ihmiset pyysivät apua muilta roduilta, jotka kaikki yksitellen kieltäytyivät ja rikkoivat Valan. Dagnaruksen sieluun levisi isänsä, veljensä ja miljoonien viattomien veri.
Henkilöt
Kirjasta löytyy monia tavanomaisia luonteenpiirteitä vietynä äärimmilleen. Dagnarus on läpeensä paha ihminen. Hän on vuosisatoja vanha Tyhjiön maaginen lordi, joka omaa valtavat taikavoimat varustettuna strategisella älykkyydellä. Välittämättä pahuudesta hän tekee kaikkensa saavuttaakseen ylimmän tavoitteensa, isänsä pyhän toiveen saattaa rauha kansojen keskuuteen. Tämä ristiriita tekee hänestä hiukan inhimillisen.
Tarinan valtalordit ovat äärimmäisen rohkeita ja kunniallisia eli itse hyvyys. Heillä on Jumalten magia puolellaan. Siunatut miekat ja lumotut haarniskat tekevät heidät lähes voittamattomiksi. Kaikkeuden Kivi itsellään he ovat Dagnaruksen voimakkaimmat viholliset. Valtalordit ovat hyvin toistensa kaltaisia, rodusta riippumatta. Haltia Damra on saanut ylimysten vihat niskoilleen älykkyydellään, kääpiö Wolfram erotettiin heimostaan jalkavammansa takia, kreivi Shadamerilta vietiin arvonimi ja omaisuus luottavaisuutensa tähden ja orkkien Kapteenia syytetään Valan rikkomisesta. Heitä ajatellessa tulee helposti mieleen maailmamme rasismi ja syrjintä.
Miljöö ja kansat
Kirja sijoittuu Larry Elmoren kehittämään Sovereign Stone -roolipelimaailmaan, Loeremiin. Asutettua maaseutua ei maailmassa ole tai siitä ei ollenkaan kerrota. Vihreät ruohoaavikot, metsät, vesiputoukset ja korkeat vuoret peittävät asumattomia alueita. Kulku tapahtuu jokien, hiekkateiden tai maagisten portaalien kautta. Kaupungit ovat kuin suoraan varhaiselta keskiajalta. Viemärit haisevat ja aatelistolla on omat palatsinsa. Vartiot kulkevat kaupungilla ja rikollisuus rehottaa. Maailma mukautuu melko paljon lukijan omien mieltymysten mukaa, koska kirjassa ei kuvailla paljoa ympäristöä.
Perinteisiä fantasian rotuja on muunneltu. Pahoista orkeista on tullut kilttejä merimiehiä, joilla on voimaa ja älyä yhtäläisesti. Kääpiöt ovat ratsastajakansaa. Hyvyyden haltioista on tehty kieroja ja pahoja, mikä oli jo havaittavissa aiemmissa kirjasarjoissa. Taanit ovat uusi rotu. He ovat maagisia petoja, jotka elävät vahvimman johdolla. Kirjan hahmot kommunikoivat yhteiskielellä.
Juoni
Kirjassa kulkee neljä eri tarinaa, jotka lopussa yhdistyvät. Kirja alkaa Shadamerin ja Damran paolla valloitetusta Uudesta Vinnengaelista. Siiten orkit sieppaavat heidät. Sivujuonena kerrotaan Raven (Korppi) -nimisestä soturista, joka joutuu orjaksi raakojen petojen keskuuteen. Raven saavuttaa arvostusta petojen keskuudessa ja lopulta ottaa kumppanikseen puolitaanin ja perustaa oman taan-heimon. Taistelut kuvaillaan todella näyttävästi. Puolivälissä kirjaa myös Wolfram siepataan ja Kaikkeuden Kiven hyvyyden osat saatetaan yhteen. Kirjan juonikaava on tuttu muista Weisin ja Hickmanin kirjasarjoista: pahuus pääsee valloilleen, hyvyys kärsii tappioita, mutta lopuksi sillekin annetaan mahdollisuus.
Lähteet
