Matalikko tarkoittaa vesiliikenteessä sellaista joessa, järvessä tai meressä sijaitsevaa aluetta, jonka keskisyvyys on niin pieni, että siitä on merkittävää haittaa vesiliikenteelle.
Joskus matalikolla on alueita, jotka ovat toisinaan veden pinnan yläpuolella ja toisinaan veden pinnan alapuolella, kuten Mantsin matalikolla Puruvedellä.[1]
Sisävesien merikartoissa ns. matalan veden alueen tai sinisen veden alueen syvyys on alle 6 metriä. Merellä sinisen veden alueen syvyys on alle 10 metriä.
Tyypillisiä esimerkkejä matalikoista ovat joen mutkiin sekä suistoihin syntyneet alueet, johon virtauksen mukanaan kuljettama maa-aines (yleensä hiekka tai savi) kasautuu. Suistojen matalikoille tyypillisiä ovat myös matalikkoja halkovat virtausuomat. Suistoissa olevia pienempiä matalikkoja kutsutaan usein hiekkasärkiksi. Ne muodostuvat, kun joen kuljettamat ainekset kulkeutuvat meriveden virtausten mukana hieman merenrantaa kauemmas.[2]
Merellä matalikot ovat yleensä muodostuneet saarien ympärille. Merellä matalikko-nimitystä käytetään sellaisesta matalan veden alueesta, joka on pinta-alaltaan huomattavan laaja tai jonka olemassaoloa ei voi muutoin päätellä. Esimerkiksi Koivusaaren matalikko sijaitsee merenlahdella, jossa on joitakin saaria ja josta avautuu Koivusaaren selkä.[3] Tavallisista rantamatalikoista ei yleensä käytetä nimitystä matalikko. Sen sijaan rantamatalikkoja luonnehditaan usein geologisessa mielessä rantatasanteiksi.[4]
Matalikkojen yhteydessä esiintyy usein myös karikkoja. Näistä varoitetaan varoitusmerkein.[5]
