Mariana Vaz Alcoforado (1640 − 1723) oli portugalilainen nunna, jota pidetään Portugalilaisten kirjeiden kirjoittajana. Kirjeet on suomentanut Tarja Härkönen nimellä Sisar Marianan rakkauskirjeet (Andalusialainen Koira, 1995).
Mariana Alcoforado syntyi varakkaan tilanomistajan perheeseen ja joutui aikansa ja yhteiskuntaluokkansa mukaisesti kaksitoistavuotiaana luostariin kasvatettavaksi. Marianan suojattu nunnanelämä rikkoutui, kun hän 26-vuotiaana rakastui intohimoisesti. Rakkauden kohde oli Marianaa kaksi kertaa vanhempi ranskalainen, monista rakkausseikkailuistaan tunnettu Chamillyn kreivi Noël Bouton.
Näiden kahden erilaisen ja epäsopivan henkilön tapaaminen järjestyi ilmeisesti Marianan Boutonin joukoissa palvelleen veljen kautta. Seurauksena oli rakastuminen, viettely, antautuminen. Boutonin kannalta seikkailu kehittyi varmaan rasittavaksi, ja hän palasi Ranskaan, jossa avioitui ja eteni sotilasurallaan kohoten lopulta marsalkaksi. Mariana puolestaan jäi luostariin.
Kun Sisar Marianan rakkauskirjeet vuonna 1669 julkaistiin Ranskassa, kansilehdellä ei ollut kirjoittajan eikä edes kääntäjän nimeä. Esipuheessaan kirjeiden pariisilainen kustantaja vakuutti, ettei hän edes tiennyt niiden todellista kirjoittajaa. Kirjeiden vastaanottajaksi kustantaja oletti erään Portugalissa upseerina palvelleen aatelismiehen, jonka nimeä hän ei kuitenkaan tiennyt.
Kirjeistä tuli suuri myyntimenestys, ja ne käännettiin pian useimmille Euroopan kielille. Kuitenkin vasta kolmekymmentä vuotta ensipainoksen jälkeen kirjeiden saksankielisessä käännöksessä kerrottiin niiden kirjoittajan olleen portugalilainen nunna ja saaja ranskalainen kavaljeeri. Samalla paljastui myös ranskalaisen kääntäjän henkilöllisyys, hän oli varakreivi Gabriel de Lavergne de Guilleragues.
Kiistely ja epävarmuus Sisar Marianan rakkauskirjeiden alkuperästä jatkuu yhä. Amerikkalainen kirjallisuudentutkija Ellen Moers pitää teoksessaan Literary Women itsestään selvänä, että kirjeiden kääntäjä de Guilleragues oli todellisuudessa myös niiden kirjoittaja. Tästä huolimatta Moers kutsuu kirjeitä nykypäivän tunnetuimmiksi naisellisiksi rakkauskirjeiksi.
Suomentaja Tarja Härkönen tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman kirjeiden alkuperään esseessään Salaperäisen nunnan tapaus. Hän kirjoittaa: "Omasta puolestani haluan sanoa vain, että nero on se mies, joka tuntee naisen mielenliikkeet niin kuin Mariana Alcoforado!"
