Wiik maalasi runsaasti henkilö- ja muotokuvia sekä asetelmia. Wiikin vuonna 1881 maalaama muotokuva sisarestaan Hilda Wiikistä hyväksyttiin Pariisin salonkiin.[2] Wiikin maalaukset olivat yleensä pienikokoisia. Suurin hänen maalauksistaan on Huono omatunto (1886), joka on kooltaan 128×81 cm.[3]
Hän jatkoi Pariisissa taideopintojaan vuosina 1875–1876. Naiset eivät päässeet opiskelemaan Académie des Beaux-Artsiin, mutta hän sai opettajakseen Tony Robert-Fleuryn Académie Julianissa. Syksyllä hänen isänsä kuoli ja Wiik palasi takaisin Suomeen. Vuonna 1880 Wiik toimi lukuvuoden verran Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sijaisopettajana. Toisen Pariisin-matkansa hän teki vuosina 1877–1880, kolmannen vuonna 1879 Normandiaan yhdessä Amélie Lundahlin kanssa, jonka kanssa vietti Pariisissa myös talven 1881–1882.
Vuonna 1883 Wiik lähti ystävänsä Helene Schjerfbeckin kanssa jälleen Pariisiin työskentelemään joksikin aikaa muun muassa Bouvet’n ateljeehen Puvis de Chavannesin johdolla. Kesällä 1883 he matkustivat Bretagneen, vuonna Wiik yksin vuonna 1895 Italiaan ja vuosina 1887–1888 he matkustivat jälleen yhdessä St Ivesiin, Englantiin.[4][1] Tammikuussa 1889 Wiik ja Schjerbeck matkustivat Pariisin maailmannäyttelyyn. Matkojen myötä Wiikin teoksiin tuli lisää psykologista tarkkuutta ja tunnelmallisuutta. Wiikin parhaina teoksina pidetään hänen 1880-luvun tuotantoaan.[3] Wiikin ehkä tunnetuin maalaus on Ateneumissa oleva Maailmalle, vuodelta 1889. Teos palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla vuonna 1900.[5][6]
Viimeiset vuodet
1890-luvulla Wiikin tyyli muuttui, ja viimeisinä vuosina maalaamista vaikeutti silmäsairaus.[7] Vuonna 1905 Wiik osallistui ensimmäiseen naistaiteilijoiden näyttelyyn Ateneumissa.[8] Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotimaassa, ja viimeiset työnsä hän maalasi noin vuonna 1923.[9] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1923.
↑ abcdSinisalo, Soili: ”Maria Wiik”, Taiteilijattaria, s. 24. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.
↑Sinisalo, Soili: Maria Wiik, s. 24–30. Taiteilijattaria. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.
↑Konttinen, Riitta: Maria Wiik. Hämeenlinnan taidemuseo 10.6.–27.8.2000, Tikanojan taidekoti, Vaasa 5.9.–15.10.2000, Oulun taidemuseo 2.11.2000–7.1.2001. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16543-7.
Kirjallisuutta
Katerma, Pia: Maria Wiik. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1954.
Konttinen, Riitta: ”Wiik, Maria (1853–1928)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 503–505. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
150 vuotta kuvataiteilijoiden puolesta: Suomen Taiteilijaseura 1864–2014. 2016.