Valmistuttuaan normaalikoulusta Dia työskenteli opettajana Saint-Louisissa ja Fisselissä sekä Fatickin piirikoulun rehtorina vuodesta 1943. Hän ei ollut vielä kiinnostunut politiikasta, mutta vastusti siirtomaavaltaa ja kirjoitteli lehtiin Senegalin taloudellisista ongelmista. Fatickin asukkaat pyysivät Diaa ehdokkaakseen Senegalin yleisneuvostoon, johon hänet valittiin Léopold Sédar Senghorin ja Ibrahima Seydou Ndawin tuella vuonna 1946.[2] Seuraavana vuonna hänet valittiin myös Ranskan Länsi-Afrikan suureen neuvostoon[1].
Vuoden 1956 ”puitelain” hyväksymisen jälkeen Diasta tuli Senegalin hallituksen varapuheenjohtaja vuonna 1957 ja myöhemmin puheenjohtaja[3]. Hän toimi myös lyhytikäisen Malin liittovaltion varapääministerinä[4] Liittovaltion hajottua vuonna 1960 Diasta tuli itsenäisen Senegalin pääministeri ja Senghorista presidentti[3].
Maan talouden kehittämisestä vastannut Dia esitti radikaaleja uudistuksia, joihin kuuluivat maanomistusolojen uudistaminen, maanviljelijöiden osuuskunnat ja kansallistaminen[3]. Hän kannatti myös Ranskan vaikutusvallasta irtautumista[2]. Vuoden 1961 kuluessa muodostui pääministerin vastainen liittokunta, johon kuului uskonnollisia johtajia, senegalilaisia ja ranskalaisia liikemiehiä ja varakkaita poliitikkoja. Joulukuussa 1962 maahan syntyi perustuslaillinen kriisi, jonka yhteydessä Diaa syytettiin vallankaappauksen valmistelusta.[3] Hänet pidätettiin ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 1963[2].
Kédougoun vankilassa sokeutuneen[5] Dian vapauttamista vaativat muun muassa Jean-Paul Sartre ja paavi Johannes XXIII. Presidentti Senghor vapautti hänet kuitenkin vasta vuonna 1974. Dia armahdettiin Senegalin siirtyessä monipuoluejärjestelmään vuonna 1976.[2]
Vapauttamisensa jälkeen Dia toimi kirjailijana ja lehtimiehenä. Myöhemmin hän perusti oman puolueen ja osallistui vuoden 1983 presidentinvaaleihin, mutta ei saanut mainittavaa kannatusta. Sen jälkeen hän vetäytyi julkisuudesta.[3]
↑ abcdefClark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 108–109. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6.
↑Foltz, William J.: From French West Africa to the Mali Federation, s. 162. New Haven & London: Yale University Press, 1965.