Maija-Liisa Márton (ent. Turkka, o.s. Poutiainen; s. 14. joulukuuta 1944 Oulu)[1] on suomalainen näyttelijä ja teatterivaikuttaja. Hänellä on ollut uransa varrella useita kiinnityksiä Etelä- ja Itä-Suomen teattereissa. Lisäksi hän on toiminut Teatterikorkeakoulun johtajana ja teatterinjohtajana. Valkokankaalla Márton on näytellyt muun muassa Martta Niskavuoren roolin elokuvassa Niskavuori.
Perhetausta
Maija-Liisa Márton syntyi faktori Toivo Henrik Matias Poutiaisen ja kunnalliskodinjohtaja Annikki Seppä-Murron perheeseen. Hän oli aviossa teatteriohjaaja Jouko Turkan kanssa 1966–1980 (ero) ja unkarilaissyntyisen näyttelijän András Mártonin kanssa 1980–1990 (ero). Hänellä on yksi poika, Juha Turkka (syntynyt 1970).[1]
Ura
Márton valmistui ylioppilaaksi vuonna 1964, minkä jälkeen hän suoritti Suomen Teatterikoulun vuosina 1965–1968. Ammattilaisuransa hän aloitti Joensuun kaupunginteatterista 1968.[1] Hänen näyttelijänuransa kohokohtia ovat olleet muun muassa Katerina (Ukonilma), Polly Peachum (Kolmen pennin ooppera), Kyllikki (Kyllikki ja Runar), Loviisa (Niskavuoren nuori emäntä) ja Ebba Fleming (Daniel Hjort). Mártonin ohjauksia ovat muun muassa Punahilkka, Entäs nyt Niskavuori, Anu ja Mikko, Pohjalaisia sekä Myrskyluodon Maija.
Márton työskenteli Teatterikorkeakoulun rehtorina vuosina 1988–1990.[1] Hän toimi Teatterikorkeakoulussa myös lehtorina ja näyttelijäntyön laitoksen johtajana. Vuodesta 1994 vuoteen 2000 hän oli teatterinjohtajana Espoon teatterissa.
Vuonna 1984 valmistuneessa Niskavuori-elokuvassa Márton näytteli Martta Niskavuorta, suurtilan rikasta miniää. Hänet palkittiin osastaan Jussi-patsaalla. Vuonna 1981 hän tulkitsi Magdan osan unkarilaisessa elokuvassa A remény joga. Suomalais-unkarilaisena yhteistuotantona valmistuneessa televisioelokuvassa Vieras (1984) Márton näytteli Maija-Liisaa.
Viittä kieltä taitava Márton on toiminut myös kielenkääntäjänä. Hän on suomentanut muuan muassa Robert Cohenin teoksen Näyttelemisen mahti. Vuonna 1992 hän oli vierailevana taiteilijana James Madisonin yliopistossa Virginiassa. Samana vuonna hänet valittiin Vuoden kellokkaaksi ja Unkarin valtio myönsi hänelle Pro Cultura Hungarica -tunnustuksen. Vuonna 1994 virginialainen Shenandoahin yliopisto myönsi Mártonille Doctor of Arts -kunniatohtorin arvon.
Kiinnitykset
Filmografia
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 288–289. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X
Aiheesta muualla
