Magyar Gárda (suom.Unkarin kaarti) oli nationalistinen poliittinen järjestö, joka oli kytkeytynyt äärioikeistolaiseen Jobbik-puolueeseen. Se perustettiin 2007 ja kiellettiin 2009.
Magyar Gárdan perustamisseremonia pidettiin Budan linnan edustalla 2007, jolloin järjestön valan vannoi 56 jäsentä. Jobbik-puolueen johtaja ja järjestön perustajiin kuulunut Gábor Vona puhui tilaisuudessa. Järjestön jäsenet pukeutuvat tummiin housuihin ja liiviin sekä valkoiseen paitaan. Lisäksi heillä on lippalakki, jossa on Unkarin keskiaikainen symboli, Árpádin raidat. Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsány tuomitsi järjestön ja kutsui sitä ”Unkarin häpeäksi”.[1]
Magyar Gárda toimi erityisesti Unkarin romanivähemmistöjä vastaan.[2] Marraskuussa 2007 järjestö ilmoitti suojelevansa mitä tahansa kylää romanien tekemiltä rikoksilta. Esimerkiksi Kiskunlacházassa kaduilla noin 80 kaartilaista partioi syyskuussa 2009, kun romani oli hyökännyt 14-vuotiaan tytön kimppuun.[3] Kaartilaiset tekivät myös maaseutukylissä hyökkäyksiä romanien kimppuun, ja vuosina 2008 ja 2009 niissä kuoli kuusi romania.[4] Magyar Gárdasta tuli pian merkittävä poliittinen voima, ja sen toimia kannatti ajoittain yhdeksän prosenttia unkarilaisista. Vaikka se kiellettiin 2009, sen toiminta on jatkunut yhä.[3] Etnisten mielipiteiden lisäksi Magyar Gárda on tuonut esille Suur-Unkarin aatetta. Maassa haaveillaan edelleen Trianonin rauhansopimukseen päättyneen suurvalta-aseman palauttamisesta. Magyar Gárdan toiminta herätti siksi huolta myös naapurimaissa, kuten Slovakiassa ja Romaniassa.[5]
Unkarin vetoomustuomioistuin määräsi heinäkuussa 2009 järjestön hajotettavaksi, koska sen marssit aiheuttivat etnistä väkivaltaa ja häiritsivät julkista rauhaa.[6] Budapestilainen tuomioistuin kielsi järjestön seuraavassa kuussa. Järjestö oli suunnitellut pitävänsä syyskuussa uusien jäsenten valatilaisuuden Sankarien aukiolla mutta kiellettynä järjestönä ei saanut siihen lupaa. Magyar Gárda siirsi tilaisuuden yksityisessä omistuksessa olevalle alueelle Szentendreen, mutta poliisi hajotti tilaisuuden, jossa oli satoja järjestön kannattajia.[7]
Lähteet
Backes, Uwe & Moreau, Patrick (toim.): The Extreme Right in Europe. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 2011. ISBN 978-3-525-36922-7Google-kirjat (viitattu 28.1.2012). (englanniksi)
