Tanskalainen Jens Torring Schouboe[3] kehitti 1890-luvun alussa kerta- ja sarjatulta ampuvan kiväärin, jonka Tanskan laivasto otti vuonna 1896 käyttöön nimikkeellä Rekylkarabin M.1896[4].lähde? Tykistökapteeni ja myöhempi Tanskan puolustusministeri Vilhelm Herman Oluf Madsen perusti vuonna 1900 Compagnie Madsen A/S -yhtiön, joka sai vuonna 1901[5] nimekseen Dansk Rekyl-Riffel Syndikat[6]. Yhtiö jatkoi aseen kehittelyä vuonna 1902 esitellyksi pikakivääriksi, jonka Tanskan armeija otti käyttöönsä nimikkeellä Rekylgevær Model 1903.[5]
Yhdysvaltojen armeija testasi asetta vuoden 1903 syksyllä ja totesi sen suhteellisen tarkaksi ja kiitti sen keveyttä, mutta koeammunnan aikana sattuneet jatkuvat toimintahäiriöt sammuttivat yhdysvaltalaisten kiinnostuksen sitä kohtaan.[7]
Ruotsi otti aseen käyttöönsä 6,5x55 kaliiperisena nimikkeellä Kulsprutegevär m/14 (Kg m/14)[10], samoin Norja nimikkeellä Madsen maskingevaer m/14 ja m/22. Norja ryhtyi myös lisenssivalmistamaan sitä Kongsberg våpenfabrikk -asetehtaallaan.[11]
Myös Saksan armeija hankki Madsen-pikakiväärejä Musketen-battalion -yksiköidensä aseistukseksi ensimmäisessä maailmansodassa.[8][12]
Erityisen suosittuja Madsen-pikakiväärit olivat latinalaisessa Amerikassa 1920- ja 1930-luvuilla, suurimpina ostajina Argentiina ja Brasilia[5], joiden lisäksi niitä hankkivat käyttöönsä muun muassa Chile, Ecuador ja Paraguay. Mittavimmin Madseneita käytettiin vuosina 1932–1935 Bolivian ja Paraguayn välillä käydyssä Chacon sodassa.[2]
Itä-Aasian maista eräs merkittävimmistä aseen käyttäjistä oli Siamin ohella Kiina, josta Madseneita kulkeutui 1940- ja 1950-luvun aikana myös Malesian ja Vietnamin kapinallisille.[14] Madsenin viimeinen valmistusversio oli Madsen M 1953.[3]
Rakenne
Madsen-pikakiväärin toimintaa kuvaava piirros.
Pitkään piippurekyyliin perustuva ja kääntyvällä, Martini-Henry-tyyppisellä sululla varustettu lukkomekanismi käsittää laatikon sisäpuolelle kiskoja myöten liikkuvan neliömäisen kehyksen, johon kiinnitetty sulkukappale liikkuu pystysuunnassa. Sulkukappaleen liikettä säätelee laatikon vasemmalle puolelle kiinnitetty kaareva syöttövipu. Ensimmäinen patruuna ladataan vivun avulla käsin. Patruunan lauettua piippu ja siihen kytketty lukkokoneisto perääntyvät yhdessä, kunnes sulkukappale nousee ylös ja hylsy poistuu sen alitse ulos aseesta. Osien päästyä taka-asentoon palautinjousi pakottaa osat takaisin eteen, jolloin uusi patruuna siirtyy aseen päällä olevasta lippaasta sulkukappaleen yläpinnassa olevaan syöttöuraan. Oikealla hetkellä syöttövipu painaa sulkukappaleen etupään alas, jolloin vipu työntää patruunan sisälle patruunapesään. Tämän jälkeen sulkukappale nousee sulkien piipun takapään ja patruuna laukaistaan erillisellä iskuvasaralla.[3]
Käyttö Suomessa
Madsen m/20 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen pikakiväärimalli, joka oli käytössä vuosina 1921–1936. Enimmillään 7,62 mm x 54 R -kaliiperisia aseita oli käytössä 729 kappaletta vuoden 1928 lopulla. Lahti-Saloranta M/26 -pikakiväärit syrjäyttivät Madsenit 1930-luvun aikana ja 612 jäljellä olleista Madseneista myytiin vuonna 1937 Viroon, missä ne muutettiin .303 British -kaliiperisiksi. Viimeiset kuutisenkymmentä Madsenia myytiin Interarmcolle 1959–1960.[15]
Kirjallisuutta
Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 Sotilasaseet. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-99887-0-X
Lähteet
↑ abcdMadsen Arms, s. 12. Kööpenhamina: Dansk Industri Syndikat, 195?.
↑ abcEger, Christopher: [modern-war.suite101.com/article.cfm/the_madsen_machinegun The Madsen Machinegun : The First Light Machinegun Still Lives] suite101.com. 21.2.2008. Arkistoitu 14.1.2010. (englanniksi)
↑Chinn, George M.: Machine Gun: History, Evolution, and Development of Manual, Automatic, and Airborne Repeating Weapons, s. 210. GPO / US Navy BuOrd, 1951. (englanniksi)
↑Eger, Christopher: [modern-war.suite101.com/article.cfm/madsen_machinegun_variants The Danish Light Machinegun in Service Around the World] suite101.com. 21.2.2008. Arkistoitu 19.2.2009.
