Maaorjien vapauttaminen Venäjällä 1861

B. Kustodievin maalaus vuodelta 1907 kuvaa, kuinka maaorjat kuuntelevat vapautusmanifestin julistamista vuonna 1861.

Maaorjien vapauttaminen Venäjällä 1861 oli ensimmäinen ja tärkein uudistus, joka toteutettiin Aleksanteri II:n valtakauden aikana Venäjällä. Siihen saakka talon­pojat olivat olleet maa­orjan asemassa, eikä heillä ei ollut omistusoikeutta maahan, jota he viljelivät. Venäjällä maaorjuus oli yleistä. Joissakin Venäjän osissa maaorjuus oli lakkautettu jo aikaisemmin.

Vuoden 1861 vapautus­manifesti julisti vapautuksen yksityisten kartanoiden maaorjille. Tällä käskyllä yli 23 miljoonaa ihmistä sai vapautensa.^[1] Maaorjille myönnettiin täydet vapaiden kansalaisten oikeudet: he saivat mennä naimisiin ilman maanomistajan suostumusta, omistaa omaisuutta ja omistaa yrityksen. Manifesti määräsi, että talonpojat voisivat ostaa maata vuokranantajilta. Kotitalouksien maaorjat olivat huonoimmassa asemassa, koska he saivat vapautensa, mutta eivät maata. Heidän oli maksettava viljelemisestä, ja maa kuului edelleen maanomistajalle. Uudistus tehtiin itsevaltiuden jatkuvuuden varmistamiseksi, eikä itsenäistä talonpoikaisluokkaa syntynyt, koska harvalla talonpojalla oli mahdollisuus ostaa maata.^[2]

Georgiassa maa­orjien vapautus lykättiin vuoteen 1864. Valtion omistamat maaorjat vapautuivat vuonna 1866 ja saivat parempia ja suurempia tontteja.

Lähteet

1. Arthur Mee, J. A. Hammerton, Arthur D. Innes: Harmsworth history of the world: Volume 7, s. 5193. Lontoo: Carmelite House, 1907. Teoksen verkkoversio.
2. Jangfeldt, Bengt: Venäjä. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 88-89. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2