Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on pääosin vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä. Lysenkolaisuus muistuttaa siten lamarckilaista ajattelua.
Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.[1]