Tämä artikkeli käsittelee ruokailuvälinettä, katso myös lusikkauistin
Lusikka on ruokailuväline, jossa on varsi ja maljamainen pesäosa. Nykyiset lusikat valmistetaan yleisimmin ruostumattomasta teräksestä. Lusikoita tehdään myös muun muassa hopeasta, puusta ja muovista.
Hyvin yksinkertainen koneellisesti valmistettu puulusikka
Jälkiruokalusikka
Luusta valmistettuja lusikoita
Vanhimmat lusikat ovat kivikaudeltaselvennä eli noin 4000-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Vanhimmat tunnetut lusikat on tehty puusta, mutta ensimmäiset lusikat on saatettu tehdä tuohesta. Löydetyt lusikat oli tehty hakkaamalla kiveä puuta vasten ja hiomalla hiekkaa ja vettä aihiota vasten. Tällaisia lusikoita on löydetty kolme. Ne on tehty sembramännystä, ja niiden varsiin on kaiverrettu eläinten päitä. Muodoltaan ne poikkeavat paljon nykylusikoista: niissä on lyhyt varsi ja iso, kämmentä jäljittelevä syvennys. Tällaisia lusikoita käytettiin koko kädellä.
Suomalaisten otaksutaan siirtyneen käsin syömisestä lusikan käyttöön ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uusi ruokailutapa omaksuttiin ensin Turun seudulla, josta se vähitellen levisi muualle maahan. Vanhin säilynyt lusikka on 1200-luvulta.lähde?
Myös luuta ja sarvea on käytetty valmistusmateriaalina.[1]
Lusikallinen mittana
Lusikallista käytetään myös mittana ruoanlaitossa. Yksi ruokalusikallinen (rkl) vastaa yleensä kolmea teelusikallista (tl). Yhden teelusikallisen kooksi on sovittu viisi millilitraa (ml)l. Näin ollen 20 tl vastaa 1 desilitraa (dl). Käytännössä lusikoiden koot vaihtelevat, mutta keittiön mittavälinesarjat sisältävät yleensä tee- ja ruokalusikallisen mitat[2].
Kummilusikka
Kummit voivat antaa kummilapselleen ristiäislahjaksi kummilusikan. Tyypillisesti kummilusikka on hopeinen ja koristeellinen. Kummilusikkaan voidaan kaivertaa esimerkiksi lapsen syntymäaika ja paino.[3]
