Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vähenemistä, kun lajit taantuvat eli niiden kannat pienenevät, vaikka ne olisivatkin yhä elinvoimaisia. Lajeja voi myös uhanalaistua tai kuolla kokonaan sukupuuttoon (lajikato).[1]
Luontokato heikentää luonnon toimintaa. Lajit elävät jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja lajin katoamisen seuraukset voivat olla arvaamattomat.[2] Jos lajien riippuvuuksien verkosto häiriintyy, seurauksena saattaa olla koko ekosysteemin romahtaminen. Monimuotoisessa ekosysteemissä saattaa kuitenkin löytyä tilalle korvaavia lajeja.[3]
Maapallon luonnon monimuotoisuus on nykyaikana nopeasti vähenemässä ihmisen toiminnan seurauksena. Tärkeimpiä syitä ovat ruoantuotanto maalla ja merellä, metsätalous, teiden ja muiden väylien rakentaminen sekä kaupungistuminen.[4] Metsiä, soita ja muita luonnonympäristöjä muutetaan pelloiksi, patoaltaiksi ja kaupungeiksi.[5] Tehomaataloudessa hyönteisiä hävitetään hyönteismyrkyillä sekä tuhotaan niiden asuinympäristönään käyttämää kasvillisuutta.[4] Ilmaston lämpeneminen pahentaa luontokatoa.[4]
Nykyisin meneillään olevassa sukupuuttoaallossa lajeja häviää erittäin nopeasti. Lajien häviäminen on 1 000–1 000 000 kertaa lajiutumista yleisempää.[3]
Luontokato-käsitteen käyttö on yleistynyt Suomessa 2020-luvulla, ja Kotimaisten kielten keskus lisäsi sen Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2022.[6] Käsite ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut, ja jotkut tutkijat ovat tuoneet esiin siihen liittyviä ongelmia. Ympäristöfilosofit Linnea Luuppala ja Markku Oksanen ovat ehdottaneet, että luontokadon sijaan olisi parempi puhua luontomenetyksestä.[7]
Lähteet