Ensimmäisessä Lotus-pelissä pelaaja kilpaili muita kuljettajia vastaan, joiden nimet olivat muunnelmia aikansa oikeiden kuljettajien nimistä (esimerkiksi Ayrton Sendup - Ayrton Senna ja Ricardo Pastry - Riccardo Patrese). Toisessa Lotus-pelissä pelaaja taas ajoi ennalta-asetettua aikaa vastaan, kun taas kolmas Lotus yhdisti nämä molemmat pelimuodot.
Lotus-pelien musiikki on jäänyt elämään vanhan pelimusiikin harrastajien keskuudessa. Lotus II:n musiikit sävelsi Barry Leitch, ja pelistä muistetaan lähinnä sen alkumusiikki (myös jokaisella jaksolla on oma lyhyt tunnusmusiikkinsa). Lotus III:ssa on mahdollisuus kuunnella myös ajon aikana useita Patrick Phelanin tekemiä kappaleita. Peleissä on mahdollisuus kaksinpeliin jaetulla ruudulla ja Lotus II:ssa ja III:ssa voi pelata myös kolmin- tai nelinpeliä kaksi konetta välikaapelilla yhdistämällä.
Vastaanotto
Lotus I oli Amigalla erittäin suosittu peli aikanaan ja siitä tuli myös arvostelumenestys. Lotus II:ta pidettiin ilmestyessään lajityyppinsä aikansa teknisesti vaikuttavimpana pelinä, se oli grafiikaltaan sarjan ensimmäistä osaa edistyneempi. Pelin Mega Drive -versiolla oli vaikeuksia pyörittää alkuperäisen pelin kaltaista grafiikkaa sulavasti, mutta PC -versio toimi grafiikaltaan suhteellisen samaan tapaan kuin alkuperäinen versio. Lotus III ei enää saanut yhtä hyvää vastaanottoa. Sen harmiksi koitui juuri grafiikan pyörittäminen, joka ei jostain syystä ollut enää yhtä sulavaa kuin edeltäjissään. Samoin pelillä ei ollut enää uusia ominaisuuksia tarjottavanaan. Mukana oli jonkinlainen "rataeditori", mutta siinä ei saanut suoraan suunnitella rataa, vaan ainoastaan päättää esimerkiksi radan mutkaisuudesta ja muista piirteistä, jotka ilmaistiin prosenttiyksiköin.
Kloonit
Peleistä tehtiin alkuperäisten kaltaisia muunnelmia muille pelikonsoleille, kuten KemconTop GearSuper Nintendolle, jossa käytettiin Lotus II:n musiikkeja. Sega Mega-CD:lle julkaistiin taas alun perin niin ikään Amigalle tehty Jaguar XJ220, joka oli selvästi Lotuksen inspiroima.
