Tämä artikkeli käsittelee lohikäärmeitä Tolkienin fantasiamaailmassa. Muista merkityksistä, kts. lohikäärme.
Lohikäärmeet ovat J. R. R. Tolkienin luomassa Keski-Maassa toistaiseksi suurin mahti maailmassa.
Lohikäärmeet syntyivät Ensimmäisellä ajalla, kun Morgoth loi ne Angbandin syövereissä. Lohikäärmeitä oli kolmenlaisia. Oli niitä, jotka kiemurtelivat kuin käärmeet, jättimäisen liskon kaltaisia, jotka kulkivat jalan, ja lentävät lohikäärmeet, joilla oli suuret, lepakon kaltaiset siivet. Ja nämä kaikki jaoteltiin vielä kahteen alaryhmään, jotka olivat hyykäärmeet, jotka eivät syösseet tulta, ja tulikäärmeet (quenyaksi urulóki, yksikkö urulókë[1]). Hyykäärmeet taistelivat kynsin ja hampain, kun taas tulikäärmeet kykenivät sylkemään tulta.
Siivekkäiden lohikäärmeiden siipien pauke saattoi synnyttää pyörremyrskyjä, niiden häntä oli kuin ruoska, kynnet kuin keihäät ja suomut kuin paksut kilvet.
Tämän lisäksi niillä oli todella tarkka näkö, erittäin tarkka kuulo sekä vielä näitäkin tarkempi hajuaisti. Lohikäärmeet ovat myös erittäin älykkäitä ja niillä oli tapana esittää arvoituksia, sillä ne arvostivat toisia älykkäitä olentoja.
Lohikäärmeet elivät luultavasti ikivanhoiksi, kääpiöitäkin ja kukaties haltioitakin vanhemmiksi ja niiden ikä toi niille nokkeluutta ja älyä, mutta ei koskaan viisautta. Lohikäärmeiden äly antoi periksi vihalle, ahneudelle, petokselle ja turhamaisuudelle. Lohikäärmeet inhosivat vettä ja ne pitivät enemmän pimeydestä kuin valosta. Niiden veri oli myrkyllistä ja ne hehkuivat jalokivien kaltaista valoa. Lohikäärmeiden silmät kipinöivät ja kun ne suuttuivat, niiden silmät leiskuivat punaisia vihan salamoita. Niiden katse saattoi myös lumota varomattoman uhrin, joka katsoisi niitä silmiin.
Lohikäärmeiden lajeja ja nimityksiä
- Tulikäärmeet
- Siivekkäät lohikäärmeet
- Hirmukäärmeet
- Hyykäärmeet
- Merikäärmeet
Nimeltä tunnetut lohikäärmeet
Lähteet
- ↑ Tolkien, Christopher: Silmarillion, s. 370. Suomentanut Juva, Kersti. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43137-5
