Linja on Pariisin metron kolmanneksi käytetyin noin 121 miljoonalla matkustajalla vuodessa (mukaan laskettu linjan 7bis käyttäjämäärät). Se on myös Pariisin metron toiseksi pisin linja (22,4 km) ja siinä on linjoista eniten asemia (38). Keskimääräinen asemien välimatka on 605 metriä. Linja 7 on lisäksi toinen Pariisin metron kahdesta linjasta, jotka haarautuvat (toinen on linja 13). Linjan kalustona on viisivaunuisia MF 77 -yksiköitä.
5. marraskuuta 1910: Linja 7 avattiin osuudelle Opéra-Porte de la Villette. 13 asemaa.
18. tammikuuta 1911: Uusi haara avattiin osuudelle Pré-St-Grevais-Louis Blanc. 6 uutta asemaa.
1. heinäkuuta 1916: Linjaa jatkettiin Opérasta Palais Royaliin. 2 uutta asemaa.
16. huhtikuuta 1926: Linjaa jatkettiin Palais Royalista Pont Marieen. 3 uutta asemaa.
15. tammikuuta 1930: Kun osuutta Seinen ali rakennettiin linjalle 7, uusi osuus Place Mongen ja Place d’Italien välillä avattiin ja hetkellisesti liikennöitiin linjalla 10.
7. maaliskuuta 1930: Linjaa jatkettiin Pont Mariesta Pont de Sullyyn. 1 uusi asema.
3. kesäkuuta 1930: Osuutta joka oli väliaikaisesti linjalla 10 laajennettiin Place d'Italiesta Porte de Choisyyn. 4 uutta asemaa.
26. huhtikuuta 1931: Osuus välillä Place Monge-Pont de Sully avattiin. Samalla osuus Place Monge-Porte de Choisy siirrtettiin linjalle ja sitä jatkettiin Porte d’Ivryyn. 10 uutta asemaa.
1. toukokuuta 1946: Linjaa jatkettiin Porte d’Ivrystä Mairie d’Ivryyn. 2 uutta asemaa.
1967: Liikenteen puutteen takia pohjoinen haaraosuus Lous Blanc-Pré–St-Gervais muutettiin omaksi linjakseen 7bis.
4. lokakuuta 1979: Linjaa jatkettiin pohjoisessa Porte de la Villettestä Fort d’Aubervilliersiin. 2 uutta asemaa.
10. joulukuuta 1982: Uusi haaraosuus etelässä välillä Maison Blanche-Le Kremlin-Bicêtre avattiin. 1 uusi asema.
28. helmikuuta 1985: Linjaa jatkettiin etelässä Le Kremlin-Bicêtrestä Villejuif-Lous Aragoniin. 3 uutta asemaa.
6. toukokuuta 1987: Linjaa jatkettiin pohjoisessa Fort d’Aubervilliersistä La Courneuve-8 mai 1945:een. 1 uusi asema.
