Limogesin kaupungissa alettiin valmistamaan emaloituja esineitä, joiden valmistuksen kulta-aika oli 1100- ja 1300-luvuilla. Erityisesti keskiajalla limogesilaisten kultaseppien valmistamat champlevé-tekniikalla valmistetut emalityöt levisivät ympäri Eurooppaa, ja Limogesin emalista tuli tunnettu käsite. He valmistivat myös cloisonné-tekniikalla tehtyjä emalitöitä. Esineet olivat aluksi uskonnollisia. Vuosisatojen kuluessa emalien tuotanto väheni. 1600- ja 1700-luvuilla Limogesin emalin suosio oli vähäistä, mutta 1800-luvulla se palasi taas suosioon. Limogesin kaupungissa olevassa Musée des Beaux-Arts de Limoge -museossa on kokoelmissaan yli 600 emaliesinettä keskiajalta nykypäivään.[1][2]