Puolue ei nauttinut laajaa suosiota, ja vuonna 1926 se sai Seimasiin ainoastaan kolme paikkaa 85:stä. Silti puolueen johtajat Antanas Smetona ja Augustinas Voldemaras olivat tunnettuja ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Puolue oli vahvasti konservatiivinen ja nationalistinen, ja se korosti vahvan armeijan ja johtajan merkitystä.
Vuonna 1926 Liettuan puolustusvoimat toteutti sotilaallisen vallankaappauksen, jossa demokraattisesti valittu sosiaalidemokraattisen puolueen ja talonpoikien kansallisen liiton muodostama hallitus syrjäytettiin. Smetonasta tuli maan presidentti ja Voldemarasista pääministeri. Puolue muodosti yhdessä kristillisdemokraattien kanssa uuden hallituksen. Puolueiden välillä ilmeni kuitenkin pian jännitteitä, sillä kristillisdemokraatit olivat odottaneet vallankaappauksen olevan ainoastaan tilapäinen, minkä jälkeen järjestettäisiin uudet vaalit. Huhtikuussa 1927 Smetona hajotti Seimasin, ja toukokuussa kristillisdemokraatit jättivät hallituspaikan. Näin nationalistisesta liitosta tuli ainoa vallassa oleva puolue 13 vuodeksi. Se järjestäytyi 1930-luvulla uudelleen Italian fasistipuolueen mallin mukaan.[1] Puolue kiellettiin Neuvostoliiton miehitettyä maan vuonna 1940.
Liettuan uuden itsenäisyyden aika
Vuonna 1990 Nationalistinen liitto perustettiin uudelleen. Puolueen suosio jäi kuitenkin alhaiseksi: parlamenttivaaleissa 1992 puolue sai Seimasiin neljä paikkaa, vuoden 1996 vaaleissa kolme paikkaa. Vuodesta 2000 puolue ei enää saanut edustajia. Sama tapahtui myös kunnallisvaaleissa.
