PROFILBARU.COM

Lewis Stone
	; Lewis Stone vuonna 1923.
Henkilötiedot
Koko nimi	Lewis Shepard Stone
Syntynyt	15. marraskuuta 1879; Worcester, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	12. syyskuuta 1953 (73 vuotta); Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä; käsikirjoittaja
Puoliso	Margaret Langham (1907–1917); Florence Oakley (1920–1929); Hazel Elizabeth Wolf (1930–1953)
Näyttelijä
Taiteilijanimet	Lew; Lewis S. Stone
Aktiivisena	1912–1953
Merkittävät roolit	Zendan vanki; Isänmaan ystävä; Kymmenen vuoden tuomio; Grand Hotel; Kuningatar Kristiina; Andy Hardy -elokuvasarja
Palkinnot
	Walk of Fame, Hollywood (1960)
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Lewis Shepard Stone (15. marraskuuta 1879 Worcester, Massachusetts, Yhdysvallat – 12. syyskuuta 1953 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä.

Lewisin kulta-aikaa oli 1920- ja 1930-luku, jolloin hän teki tunnetuimmat elokuvansa. Stonen tunnetuimpiin mykkäelokuviin lukeutuvat Zendan vanki (1922), Scaramouche (1923), Kadonnut maailma (1925) ja Isänmaan ystävä (1928), josta hän sai vuonna 1930 Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Stone siirtyi sujuvasti mykkäelokuvasta äänielokuvaan, ja hän jatkoi menestystään esimerkiksi elokuvissa Kymmenen vuoden tuomio (1930) Grand Hotel (1932), Punatukkainen Lilli (1932), Kuningatar Kristiina (1933), Matkalla Singaporeen (1935) sekä Andy Hardy -elokuvasarjassa (1937–1946).

Stone teki paljon yhteistyötä näyttelijöiden Wallace Beeryn ja Lionel Barrymoren sekä ohjaaja Clarence Brownin kanssa. Beeryn kanssa hän teki kolmetoista, Barrymoren kanssa yhdeksän ja ohjaaja Brownin kanssa kymmenen elokuvaa. Mickey Rooneyn kanssa Stone näytteli viidessätoista Andy Hardy -elokuvassa. Greta Garbon kanssa Stone teki seitsemän elokuvaa, enemmän kuin kukaan muu näyttelijä.^[1]

Nuoruus

Lewis Shepard Stone syntyi 15. marraskuuta 1879 Worcesterissa, Massachusettsissa Bertrand Stonen ja Philena Heald Ballin lapseksi.^[2] Nuoruudessaan Stone oli hyvä ratsastaja ja harrasti lisäksi nyrkkeilyä ja miekkailua.^[3] Stonen hiukset alkoivat harmaantua hänen ollessaan 20-vuotias.

Ura

Teatteriura Broadwaylla

Stone taisteli 19-vuotiaana Espanjan–Yhdysvaltain sodassa, jossa hän toimi yliupseerina. Sodan jälkeen Stone alkoi luoda uraa käsikirjoittajana, mutta aloitti pian näyttelemisen. Näytelmä Sidetracked teki hänestä tähden muutamassa kuukaudessa.^[3]

Stone sai vVuonna 1912 kuuluisuutta suosituissa näytelmissä The Girl of the Golden West ja The Bird of Paradise, jossa hän näytteli Laurette Taylorin kanssa. Näytelmä sai ensi-iltansa 8. tammikuuta Dalyn teatterissa, ja sitä esitettiin 112 kertaa.^[4] The Bird of Paradise tehtiin elokuvaksi vuosina 1932 ja 1951. Stone näytteli teatteriuransa aikana myös näytelmissä The Misleading Lady (1913–1914), Inside the Lines (1915), The Brat (1917) ja Where Poppies Bloom (1918), joka jäi hänen viimeiseksi teatteriroolikseen.^[4]

Mykkäelokuvan romantiikkamies

Stone teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1914 pitkässä lännenelokuvassa The Bargain, joka valittiin 2010 ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä^[5].

Stonen ura keskeytyi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin hänen piti lähteä palvelukseen. Sodan jälkeen Stone palasi takaisin valkokankaalle, mutta jätti teatterin taakse. Siihen aikaan hänellä oli jo valkoiset hiukset, ja Stone alkoi näytellä romanttisia rooleja, jotka sopivat hänen olemukseensa. Hänen ensimmäinen tunnettu mykkäelokuvaesiintymisensä oli First Nationalin vuoden 1920 Pohjolan samoilijat, joka on säilynyt tähän päivään asti. Elokuvassa hänellä on vastanäyttelijänä Lon Chaney. Stone käsikirjoitti mykkäelokuvan Man’s Desire (1919), jossa hänellä on myös pääosa.

Stone teki vuonna 1921 pääroolit elokuvissa Don’t Neglect Your Wife ja Kultainen paula. Seuraavana vuonna Stonella oli pääosa elokuvassa Zendan vanki (1922) Rudolf Rassendyllinä sekä elokuvassa Scaramouche (1923) Marquis de la Tour d'Azyrina, joissa hänen vastanäyttelijöinään olivat Alice Terry ja Ramón Novarro. Elokuvat kuvattiin uudelleen 1952, ja Stonella on sivuosa molemmissa uudelleenfilmatisoinneissa.

Stonesta tuli Metro-Goldwyn-Mayerin sopimusnäyttelijä vuonna 1924. Seuraavina vuosina MGM piti Stonen kiireisenä. Stonella on yksi pääosista sen ajan suurelokuvassa Kadonnut maailma (1925), jossa oli toisessa pääosassa Wallace Beery. Kadonnut maailma oli vuoden menestyneimpiä elokuvia, ja se valittiin vuonna 1998 National Film Registryyn^[5]. Stone näytteli myös mykkäelokuvissa Montmartren tanssijatar (1926), Valkoinen sheikki (1926), Timantti-kuume (1927) ja Kauniin Helenan yksityiselämä (1927). Vuonna 1928 Stone teki pääosan Ernst Lubitschin ohjaamassa draamassa Isänmaan ystävä, joka toi hänelle Oscar-ehdokkuuden vuonna 1930. Elokuva voitti yhden Oscarin ja oli lisäksi ehdokkaana parhaan elokuvan Oscariin. Elokuvassa hänen vastanäyttelijänään oli Emil Jannings. Vuonna 1928 Stone näytteli ensimmäistä kertaa Greta Garbon kanssa elokuvassa Kohtalokas nainen. Stone näytteli elokuvassa vanhempaa tohtoria, perheen ystävää, mutta pari vuotta myöhemmin vuonna 1930 Stone näytteli Garbon rakastajaa elokuvassa Romantiikka, joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta, parhaasta naispääosasta ja parhaasta ohjauksesta ja oli vuoden menestyneimpiä elokuvia. Stone jatkoi vuonna 1929 Garbon kanssa yhteistyötä elokuvassa Erämaan orkideat, ja teki ensimmäisen äänielokuvansa The Trial of Mary Dugan Norma Shearerin kanssa.

Huippuvuodet äänielokuvissa

Stonelle ei tullut vaikeuksia siirtyä mykkäelokuvista äänielokuviin. Monien muiden mykkäelokuvanäyttelijöiden ura tuhoutui äänielokuvien tullessa.

Stonen rooli suuren menestyksen saaneessa vankilaelokuvassa Kymmenen vuoden tuomio (1930) edisti hänen uraansa. Kymmenen vuoden tuomio oli vuonna 1931 Oscar-ehdokkaana neljässä sarjassa ja sai kaksi palkintoa. Samana vuonna hän esiintyi toisessa MGM:n menestyselokuvassa Romantiikka Garbon kanssa. Menestyksen ansiosta Stone sai rooleja myös muissa menestyselokuvissa MGM:n suurien tähtien rinnalla: Pariisin taikuri (1931) John Gilbertin kanssa, Salaperäinen kerho (1931) Jean Harlow’n kanssa sekä Hänen syntinsä Helen Hayesin kanssa. Garbon kanssa yhteistyö jatkui vuonna 1931 elokuvissa Inspiraatio ja Mata Hari. Stone teki vuonna 1931 yhteensä kymmenen elokuvaa, jotka melkein kaikki menestyivät hyvin. Grand Hotelissa hän näytteli kuudennen kerran Garbon kanssa, Rakkaudenyössä Joan Crawfordin kanssa, Punatukkaisessa Lillissä Jean Harlow’n kanssa sekä Fu Manchun naamiossa Boris Karloffin kanssa.

Stone näytteli tohtori Otternschlagia elokuvassa Grand Hotel, jossa hänellä on kuuluisa repliikki elokuvan lopussa: ”Grand Hotel. Ihmisiä tulee. Ihmisiä menee. Mitään ei koskaan tapahdu.” Stone näytteli vuonna 1933 pääosaa Garbon kanssa elokuvassa Kuningatar Kristiina ja Bette Davisin kanssa elokuvassa Rikoksen varjossa.

Vuonna 1934 Stone näytteli kapteeni Smollettia Victor Flemingin ohjaamassa seikkailuelokuvassa Aarresaari. Jean Harlow’n kanssa yhteistyö jatkui draamakomediassa Vaarallinen nainen ja vuonna 1935 suuren yleisö- että arvostelumenestyksen saaneessa seikkailukomediassa Matkalla Singaporeen. Stonella on sivurooli myös musikaalielokuvassa Tähtilipun alla. Vuonna 1936 Stone näytteli viimeisen kerran Harlow’n kanssa draamaelokuvassa Lentäjän viimeinen urotyö.

Vuonna 1937 Stone sai roolin tuomari James Hardyna Mickey Rooneyn Andy Hardy -elokuvasarjassa. James Hardysta tuli Stonen tunnetuin rooli. Stone näytteli vuosina 1937–1946 tuomari Hardya viidessätoista Andy Hardy -elokuvassa. Vuonna 1937 ilmestyi ensimmäinen elokuva, Nuoruus ja hulluus. Tuomari Hardyn luonne elokuvissa oli ystävällinen, hengellinen ja oikeudenmukainen. Andy Hardy -elokuvia valmistui yhteensä 16, joista viimeinen vuonna 1958.

Andy Hardy -sarjan tunnetuimpia elokuvia ovat Andy Hardy, tyttöjen sankari (1938), Andy Hardy ja viattomuus (1940), Andy Hardyn yksityissihteeri (1941), Andy Hardy nauttii elämästä (1941) ja Andy Hardyn vaaleat huolet (1944). Stone teki tuomari Hardyn ohella muitakin rooleja toisiin elokuviin, kuten Arizonan kauhu (1937), Kersantti Kuubasta (1938) ja Kolme viisasta hullua (1946).

1940-luvun lopussa Stone teki tunnetut roolit elokuvissa Ratkaisun edessä (1948) ja Pelikuningas (1949). Ratkaisun edessä -elokuvassa Stonella olivat vastanäyttelijöinä Spencer Tracy ja Katharine Hepburn.

Loppuvuodet

1950-luvulla Stone näytteli ennen kuolemaansa vielä muutamissa elokuvissa, kuten kahdessa uudelleenfilmatisoinnissa Scaramouche – säilän sankari (1952) ja Zendan vanki (1952) omista elokuvistaan, jotka hän oli tehnyt 30 vuotta aiemmin Alice Terryn kanssa. Lisäksi hänellä on rooli antologiaelokuvassa It’s a Big Country (1951), jossa näyttelivät myös Ethel Barrymore, Gary Cooper, Van Johnson, Gene Kelly ja William Powell. 1950-luvulla Stone teki merkittäviä rooleja elokuviin Kaupungin avain (1950), Yöstä aamunkoittoon (1951) ja hänen viimeisekseen jäänyt Kaikki veljekset olivat urheita (1953). Hänellä olisi ollut Oliver Larrabeen rooli Humphrey Bogartin, Audrey Hepburnin ja William Holdenin kanssa elokuvassa Kaunis Sabrina, mutta hän ehti kuolla ennen kuvauksia.^[3] Oliver Larrabeen rooliin valittiin Walter Hampden.^[6] Sabrina sai ensi-iltansa vuonna 1954.

Koko 41 vuotta kestäneen uransa aikana Lewis Stone näytteli lähes 200 elokuvassa – melkein kaikki MGM:n – ja seitsemässä näytelmässä.

Yksityiselämä ja kuolema

Yksityiselämä

Lewis Stone oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäisen liiton hän solmi Margaret Langhamin kanssa vuonna 1907. Avioliitto päättyi Langhamin kuolemaan kesäkuussa 1917.

Stone meni vihille näyttelijä Florence Oakleyn (oikealta nimeltään Florence Pryor, 1881–1956) kanssa vuonna 1920. He saivat kaksi tytärtä, Virginian ja Barbaran.^[3]^[2] Heidän avioliittonsa päättyi eroon vuonna 1929.

Stonen kolmas vaimo oli Hazel Elizabeth Wolf. He olivat naimisissa 23 vuotta, vuodesta 1930 aina Stonen kuolemaan saakka.

Kuolema

Stone kuoli sydänkohtaukseen lauantai-iltana 12. syyskuuta vuonna 1953 yritettyään ajaa takaa puutarhassaan riehuneita nuoria.^[6]^[6]

Stonen hautajaiset pidettiin keskiviikkona 16. syyskuuta hänen kotonaan. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa MGM:n johtaja Louis B. Mayer, Jack Cummings, Robert Young, Stonen agentti Fred Fralick, Mickey Rooney, Louis Calhern, Donald Crisp, Otto Kruger, Marjorie Rambeau, Mervyn LeRoy ja Frank Lloyd. Stone vietiin Rosedale-hautausmaalle Los Angelesiin, jossa hänet tuhkattiin. Stonen tuhkat haudattiin Kensico-hautausmaalle Valhallaan, New Yorkiin.^[2] Myös Stonen ensimmäinen vaimo Margaret ja Stonen kaksi tytärtä on haudattu Kensicoon.

Muuta

Stone pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan näyttelijänä, jolla oli kaikkien aikojen pisin sopimus yhden studion kanssa. Stone teki sopimuksen vasta perustetun MGM:n kanssa vuonna 1924 ja näytteli studion elokuvissa 29 vuoden ajan aina kuolemaansa asti.

Stone sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 6526 Hollywood Boulevard.

Filmografia

Pääartikkeli: Lewis Stonen filmografia

Lähteet

↑ Lewis Stone Biography Hiwaay. Arkistoitu 29.9.2010. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c Lewis Stone NNDB. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d Lewis Stone The Los Angeles Times. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
↑ ^a ^b Lewis Stone Internet Broadway Database. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
↑ ^a ^b Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
↑ ^a ^b ^c Lewis Stone's Death and Funeral Hollywoodland. Arkistoitu 24.4.2011. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)