”Rankelainen” tutkimussuunta korosti lähdekritiikkiä ja objektiivisuuden vaatimusta historiantutkimuksen metodissa.[2] Ranken kuuluisa formulointi historiantutkimuksen tehtävästä oli lause Wie es eigentlich gewesen.
Ranken tutkimusalueet olivat laajoja, ja hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia, jotka liittyivät muun muassa Saksan, Ranskan, Serbian ja Preussin historioihin. Lisäksi hän käsitteli esimerkiksi paaviuden historiaa teoksessaan Die römischen Päpste in den letzen vier Jahrhunderten (Rooman paavit viimeisen neljänsadan vuoden aikana, 1834–1836).
