Gerlach osallistui nuorena Napoleonin sotiin ja konservatiivinen, romanttis-isänmaallinen henki tarttui häneen loppuiäksi. Hän kuului Preussin kruununprinssin, tulevan kuningas Fredrik Vilhelm IV:n ystäväpiiriin ja oli pietistinen harras uskovainen. Gerlach perusti poliittisen konservatisminsa Karl Ludwig von Hallerin ja F. J. Stahlin opetuksille. Gerlachin poliittinen vaikutusvalta alkoi kasvaa Fredrik Vilhelmin noustua vuonna 1840 valtaistuimelle. Suurimillaan hänen vaikutusvaltansa oli vallankumousvuotta 1848 seurannena vuosina, jolloin hänestä tuli kuninkaan merkittävä neuvonantaja ja vastavallankumouksellista politiikkaa kannattaneen hovin kamarillan johtava toimija. Kuningas nimitti hänet vuonna 1850 kenraaliadjutantikseen. Gerlach muun muassa suositteli Fredrik Vilhelmiä kieltäytymään Frankfurtin kansalliskokouksen hänelle tarjoamasta Saksan keisarin kruunusta ja pyrki vuonna 1850 saamaan aikaiseksi valtiosäännön muuttamisen konservatiivisempaan suuntaan. Krimin sodan aikana hän neuvoi kuningasta pitämään Preussin puolueettomana. Gerlach kuoli vuonna 1861 vain kahdeksan päivää kuningas Fredrik Vilhelmin jälkeen.[1]
Lähteet
↑ abLeopold von Gerlach(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.6.2014.