Leontios oli taitava sotilasjohtaja ja palveli useiden keisarien alaisuudessa. Konstantinus IV nimitti hänet Anatolikonin strategiksi. Justinianus II lähetti hänet sotimaan arabeja vastaan ensin Armeniaan ja Georgiaan, sitten Azerbaidžaniin ja Albaniaan. Voittoisan sotaretken seurauksena Bysantti sai paremman sopimuksen,ja kalifi Abd al-Malik suostui jakamaan Armeniasta, Iberiasta ja Kyproksesta saadut tulot Bysantin kanssa. Leontios vangittiin Sebastopoliksen tappion jälkeen vuonna 692.[1]
Vapauduttuaan Leontios johti kapinaa Justinianusta vastaan, ja hänet julistettiin keisariksi vuonna 695. Hän karkotti Justiniauksen Krimille ja määräsi tämän nenän ja kielen halkaistaviksi. Vuonna 697 arabit valloittivat Karthagon ja Leonitios lähetti laivaston kukistamaan heidät. Vaikka laivasto onnistuikin aluksi, se kärsi tappion seuraavana vuonna, kun arabit hyökkäsivät uudelleen. Laivasto kapinoi, ja sen johtajasta Apsimarista tuli keisari Tiberius III.[1]
Leontios vangittiin luostariin, ja hänen nenänsä ja kielensä halkaistiin, kuten hän oli silponut Justinianus II:n kolme vuotta aikaisemmin. Justinianus II teloitutti Leonitioksen palattuaan keisarin valtaistuimelle.[1]
