| Lenny Zakatek |
|---|
Zakatek vuonna 2014. |
| Henkilötiedot |
|---|
| Syntynyt | 29. heinäkuuta 1947 (ikä 77)
Karachi, Brittiläinen Intia |
| Ammatti |
muusikko, manageri, tuottaja |
| Muusikko |
|---|
| Taiteilijanimi |
”The Voice”[1] |
| Laulukielet |
englanti |
| Aktiivisena |
n. 1964– |
| Tyylilajit |
pop, rock, funk, disko, soul |
| Soittimet |
laulu, kitara |
| Yhtyeet |
The Funky Fever, Gonzalez, The Alan Parsons Project |
| Levy-yhtiöt |
EMI Records |
| Aiheesta muualla |
|---|
| Kotisivut |
|
|
| Infobox OK |
Lenny Zakatek (oik. Lenny du Platel, s. 29. heinäkuuta 1947) on intialaissyntyinen brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Gonzalezin ja The Alan Parsons Projectin laulajana. Hän on julkaissut myös kaksi sooloalbumia.
Elämäkerta
Lenny du Platel syntyi Karachissa vuonna 1947.[2] Nykyään Pakistanille kuuluva kaupunki oli tuolloin osa Brittiläistä Intiaa.[2][3] Perhe muutti Englantiin Lennyn ollessa 13-vuotias. Pian muuton jälkeen hän alkoi harrastaa musiikkia.[2]
Vuonna 1964 du Platel perusti rockyhtye The Trailblazersin, jossa hän lauloi ja soitti rytmikitaraa. Yhtye teki kiertueen
Yhdysvaltain eurooppalaisissa sotilastukikohdissa, missä du Platel tutustui ensimmäistä kertaa Motown-soundiin. Yhtyeen palattua Britanniaan se vaihtoi musiikkityylinsä souliin ja vaihtoi nimensä The Funky Feveriksi. Uudistunut yhtye teki useita kiertueita sekä kotimaassaan että Manner-Euroopassa. Yhtye lämmitteli mm. Inez ja Charlie Foxxia sekä The Driftersiä.[1]
1970-luvun alussa Lyndsey de Paul kiinnostui du Platelin taidoista. De Paul keksi taiteilijanimen Zakatek ja sävelsi hänelle joukon singlejä, jotka julkaisi Dick Leahyn Bell Records.[1] Zakatek-kokoonpano konsertoi myös ulkomailla.[2] Taustayhtyeen muusikot tulivat sittemmin tunnetuiksi popyhtye 10cc:n jäseninä.[1]
Vuosina 1974–1981 Zakatek lauloi diskoyhtye Gonzalezissa. Zakatek levytti yhtyeen kanssa kolme albumia ja lauloi kokoonpanon tunnetuimman kappaleen ”Haven’t Stopped Dancing Yet”.[1] Hän soitti yhtyeen albumeilla myös kitaraa.[2]
Vuodesta 1977 alkaen Zakatek oli yksi The Alan Parsons Projectin vakituisista laulajista ja esitti mm. hittikappaleet ”I Wouldn’t Want to Be Like You”, ”Damned If I Do” ja ”Games People Play”. Vuonna 1979 Alan Parsons tuotti Zakatekin ensimmäisen sooloalbumin.[2] Zakatekin toinen albumi Small But Hard ilmestyi 1989.[4] 1990-luvun alussa hän lauloi Alan Parsonsin ensimmäisissä live-esiintymisissä.[2]
Sittemmin Zakatek on toiminut enimmäkseen managerina ja tuottajana. Hänen kuuluisin asiakkaansa on japanilainen laulaja-lauluntekijä Tomoyasu Hotei.[2] Zakatek on kuitenkin jatkanut myös konsertointia. Vuonna 1995 hän oli yksi esiintyjistä Narassa Japanissa järjestetyssä The Great Music Experience -tapahtumassa. Televisioidulla konsertilla oli maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa katsojaa.[1]
Diskografia
Sooloalbumit
- Lenny Zakatek (1979)
- Small But Hard (1989)
Soolosinglet
- ”Do It Right” / ”Viens” (1979)
- ”Say I Love You” / ”Where Is the Love Gone” (1982)
Gonzalez
- Our Only Weapon Is Our Music (1975)
- Shipwrecked (1977)
- Haven't Stopped Dancin' (1979)
|
|
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Muut | |
|---|
