PROFILBARU.COM

Leila Simonen (s. 8. toukokuuta 1951 Kalajoki)^[1] on suomalainen yhteiskuntatieteiden tohtori, joka jätti vakinaisen tutkijanvirkansa ryhtyen yksityisyrittäjäksi eli kirjailijaksi ja kouluttajaksi.^[1]

Koulutus ja ura

Simonen opiskeli Tampereen yliopistossa, kanadalaisessa Ontario Institute for Studies in Education, University of Toronto -yliopistossa ja Warwickin yliopistossa Englannissa. Yhteiskuntatieteiden tohtoriksi hän valmistui 1990 Tampereen yliopistosta.^[1]

Vuosina 1975–1990 Simonen työskenteli Tampereen yliopistossa tuntiopettajana ja suunnittelijana sekä Suomen Akatemian erikoistutkijana. Kuopion yliopiston sosiaalipolitiikan dosenttina hän on toiminut vuodesta 1991 lähtien. Sosiaali- ja terveyshallituksen, josta 1992 tuli Stakes, tutkimus- ja kehittämispäällikkönä Simonen työskenteli 1991–2000.^[1]

Simonen työskenteli Tampereen yliopistossa sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen parissa, ja oli perustamassa Liisa Rantalaihon ja muutaman muun kanssa naistutkimuksen yksikköä ja Suomen naistutkimusseuraa. Julkista huomiota sai myös Simosen 1995 naiseudesta kirjoittama teos Kiltin tytön kapina.^[2]

Vuodet 2001–2014 hän uurasti perustamassaan yrityksessä, luennoi, kirjoitti ja koulutti ihmisiä yritysvalmennus- ja elämäntaitokursseilla Suomessa ja ulkomailla. Simonen myi yrityksensä ja jäi eläkkeelle, mutta saattoi silti vielä pitää luennonkin, jos sai kiinnostavan pyynnön.^[1]

Rikosromaaneissaan Simonen hyödynsi yhteiskuntatieteilijän osaamistaan. Hänestä tuntui, ettei tutkijan työ johtanut hänen haluamaansa tavoitteeseen, joten hän päätti kirjoittaa yhteiskunnallisista ongelmista romaanin keinoin.^[1] Pitkä kokemus yhteiskunnallisesta tutkimuksesta tuotti sopivaa aineistoa fiktioon ja toinen painava syy oli Simosen halu kokeilla uutta.^[2] Palaute oli kyllä positiivista, mutta enemmän häntä pidettiin virkamiestohtorina, joka luo dekkareita. Romaanien päähenkilönä seikkaili rikosylikonstaapeli Susanna ”Susi” Teräsvuo, mutta hänen tarinansa päätyi tauolle, koska kirjoittaminen vaati Simosen mielestä liikaa erakoitumista. Hän halusi eläkepäiviinsä enemmän elämää.^[1]

Julkaisuja

Väitöskirja

Simonen, Leila: Contradictions of the welfare state, women and caring. Municipal homemaking in Finland. Tampere: Tampereen yliopisto, 1990. ISBN 951-44-2680-0

Ammattikirjallisuus

Simosella on yli 200 tieteellistä julkaisua.^[1]

Simonen, Leila: Sosiologin ammattikäytännöistä. Helsinki: Opetusministeriö, 1976.
Simonen, Leila & Hynynen, Marjatta: Sosiaalipolitiikka tieteenä, oppiaineena ja ammattialana. Helsinki: Opetusministeriö, 1976.
Simonen, Leila: Kansantalous- ja valtiotieteilijöiden ammattikäytäntö. Tampere: Tampereen yliopisto, 1977. ISBN 951-44-0600-1
Simonen, Leila: Kunnallisen kodinhoitoavun alueellinen ja käyttäjäryhmittäinen jakautuminen ja palvelun tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Helsinki: Sosiaalihallitus, 1981. ISBN 951-46-5261-4
Simonen, Leila & Mäkitalo, Maija-Riitta: Sosiaalipolitiikan laitokselta valmistuneiden työhönsijoittuminen. Tampere: Tampereen yliopisto, 1982. ISBN 951-44-1349-0
Simonen, Leila: Kunnallinen kodinhoitoapu lapsiperheiden tukijana. Helsinki: Sosiaalihallitus, 1982. ISBN 951-46-6241-5
Simonen, Leila & Nupponen, Ritva: Kodinhoitajan tehostettu perhetyö. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto, 1983. ISBN 951-9311-90-4
Simonen, Leila & Kaartinen, Auli: Naisten reproduktiotyötä käsittelevää kirjallisuutta. Helsinki: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, 1985.
Simonen, Leila (toim.): Naistutkimuksen ajankohtaisia ongelmia. Tampere: Tampereen yliopisto, 1988. ISBN 951-44-2358-5
Simonen, Leila: Finnish debates on women’s studies. Tampere: Tampereen yliopisto, 1990. ISBN 951-44-2823-4
Simonen, Leila: Feminist social policy in Finland. Aldershot: Avebury cop., 1991. ISBN 1-85628-282-1
Simonen, Leila (toim.): Hyvinvointivaltion murros ja hoivan uudelleenorganisointi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 1993. ISBN 951-47-7086-2
Simonen, Leila (toim.): När gränserna flyter. En nordisk antologi om vård och omsorg. Helsingfors: Stakes, 1994. ISBN 951-47-8511-8
Simonen, Leila (toim.): Elämä ja kuolema. Suomalaisten kirjoituksia kuoleman kohtaamisesta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3941-6
Simonen, Leila (toim.): Hyvä kuolema. Helsinki: Stakes, 1995. ISBN 951-33-0160-5
Simonen, Leila: Kiltin tytön kapina. Muistot, ruumis ja naiseus. Helsinki: Naistieto, 1995. ISBN 952-90-6817-4
Simonen, Leila & Kovalainen, Anne & Österberg, Johanna: Sosiaalipalveluyrittäjän muotokuva. Helsinki: Stakes, 1996. ISBN 951-33-0227-X
Simonen, Leila & Andersson, Sirpa: Uudistuvat hyvinvointipalvelut maaseudulla. Helsinki: Stakes, 1996. ISBN 951-33-0220-2
Simonen, Leila & Kovalainen, Anne: Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-19161-2
Simonen, Leila & Andersson, Sirpa (toim.): Elämä ja tulevaisuus maaseudulla. Helsinki: Stakes, 1997. ISBN 951-33-0481-7
Simonen, Leila & Kainlauri, Anne & Määttä, Mirja: Kotityön tukikokeilun alkuvaiheet Suomessa. Helsinki: Työministeriö, 1999. ISBN 951-735-478-9

Dekkarit

Simonen, Leila: Naisen kosto. Helsinki: Voimapaja, 1998. ISBN 951-97991-0-9
Simonen, Leila: Mustaa samettia. Helsinki: Voimapaja, 1999. ISBN 951-97991-1-7
Simonen, Leila: Lapsitappajat. Helsinki: Voimapaja, 2001. ISBN 951-97991-3-3
Simonen, Leila: Suska. Helsinki: Voimapaja, 2007. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Simonen, Leila: Loistava lähtö. Helsinki: Voimapaja, 2011. ISBN 978-951-97991-7-9

Elämäntaito

Simonen, Leila: Loisto. Helsinki: Voimapaja, 2000. ISBN 951-97991-2-5
Simonen, Leila: Naiset ja raha. Matkalla arjen vaurauteen. Helsinki: Voimapaja, 2008. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Simonen, Leila: Polulta poikkeamisen taito. Helsinki: Voimapaja, 2012. ISBN 978-951-97991-8-6

Satukirjat

Simonen, Leila & Tanska, Noora (kuvitus): Kaisan seikkailusyksy. Helsinki: Voimapaja, 2004. ISBN 951-97991-4-1

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Yrttiaho, Tuomo: Tutkija on säilyttänyt uteliaisuutensa – ”Se pitää virkeänä”. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 6.5.2021, s. B 15. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.5.2021.
↑ ^a ^b Isohella, Anne-Riitta: Tutkija kirjoittaa dekkareita Helsingin Sanomat. 10.10.2000. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 8.5.2021.