Lauseenjäsenet eli kieliopilliset funktiot tai syntaktiset roolit ovat kielitieteellisiä termejä, joilla kuvataan sanan tai lausekkeen syntaktista asemaa lauseessa. Lauseenjäsenet luokitellaan ensisijaisesti sen mukaan, mikä tehtävä niillä on lauseessa, mutta kielikohtaisesti voidaan käyttää myös muodollisia kriteereitä, kuten sanaluokkaa tai sijamuotoa. Subjektia ja predikaattia kutsutaan lauseen pääjäseniksi, sillä niiden ympärille lause rakentuu. Loput jäsenet ovat lisäjäseniä eli määritteitä.
Predikaatti
Predikaatti eli maine[1] on lauseen ydin, johon muut lauseenjäsenet liittyvät. Suomen kielessä predikaatin muodostaa verbin finiittimuoto joko yksinään (koira haukkuu) tai osana liittomuotoa (hän on ollut vankilassa), verbiketjua tai ‐liittoa (minun pitää kohta lähteä) tai verbin ja jonkin toisen ilmauksen muodostamaa idiomaattista kokonaisuutta (mietinnön oli määrä valmistua tänään).
Lauseessa on vain yksi predikaatti, joten laskemalla predikaatit saadaan tietää, kuinka monta lausetta on virkkeessä:
- Moni pitää Wikipediaa hienona projektina. (1 lause)
- Pekka syö puuroa ja nauttii siitä. (2 lausetta)
- Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun. (2 lausetta)
- En. (1 lause)
- Sataa. (1 lause)
Suomessa predikaatti voi sisältää myös subjektin.
Subjekti
Subjekti on predikaatin täydennys. Tyypillinen subjekti ilmaisee lauseen tekijän tai toimijan, mutta subjekti voi olla myös esimerkiksi aiheuttaja tai kokija.
- Kissa syö kalaa. (tekijä)
- Tyytymättömyys lisääntyy.
- Tupakointi vahingoittaa terveyttäsi. (aiheuttaja)
- Lapsi toivoi kissaa. (kokija)
Sanaluokaltaan subjektit ovat substantiiveja, pronomineja tai substantiivisesti käytettyjä sanoja, kuten partisiippeja (ei kysyvä tieltä eksy). Suomen kielessä useimmiten subjektin sijamuoto on nominatiivi, mutta myös genetiivi tai partitiivi on mahdollinen.
- Kissa syö kalaa. (nominatiivisubjekti)
- Pekan pitää nyt syödä. (genetiivisubjekti)
- Pihalla ei näy koiraa. (partitiivisubjekti)
Jos lause on passiivissa, siinä ei ole subjektia:
- Syödään pizzaa tai mennään kauppaan.
Subjektin löytää lauseesta helpoiten kysymällä, kuka teki tai ketkä tekivät. Esimerkiksi:
- Pekka syö. Kuka syö? Pekka. Pekka ja Paula syövät yhdessä. Ketkä syövät? Pekka ja Paula.
Genetiivisubjektin löytää kysymällä, kenen (esim. pitää tehdä):
- Pekan pitää syödä lautanen tyhjäksi.
Suomen kielessä predikaattina toimiva verbi mukautuu subjektin persoonaan. Tätä ilmiötä kutsutaan persoonakongruenssiksi.
Esimerkiksi:
- Pekka ja Paula syövät kotiruokaa. (predikaatti monikossa)
- Kolme kuoli nokkakolarissa valtatiellä 9. (predikaatti yksikössä)
Objekti
Objekti ilmoittaa tekemisen kohteen:
Suomessa objektin sija on nominatiivin tai genetiivin kaltainen akkusatiivi (totaaliobjekti) tai partitiivi (partitiiviobjekti).
- Syö leipä. (nominatiiviobjekti)
- Syön leivän. (genetiiviobjekti)
- Syön leipää. (partitiiviobjekti)
- Syön leivät. (totaaliobjekti)
Jos lause sisältää olla-verbin, objektia ei monissa kielissä ole. Semanttisesti sitä osittain vastaa predikatiivi.
Joissakin kielissä, kuten englannissa ja ranskassa, lauseessa voi olla sekä suora että epäsuora objekti. Näistä suora objekti vastaa suomen objektia, mutta epäsuora objekti tulkittaisiin suomalaisittain adverbiaaliksi:
- They gave him a medal. (He antoivat hänelle mitalin.)
Muita lauseenjäseniä
Katso myös
Lähteet
