Johan Lauri Daniel Boldt (21. marraskuuta 1910 Turku – 18. tammikuuta 1982 Helsinki[1]) oli suomalainen jalkaväen upseeri, joka palveli sodassa pataljoonankomentajana ja myöhemmin rauhan aikana muun muassa prikaatinkomentajana.[2]
Boldt valmistui ylioppilaaksi 1930 ja opiskeli aluksi oikeustiedettä mutta vaihtoi opiskelut kadettikouluun. Hän oli tarkkailijana Espanjan sisällissodassa 1937–1939. Talvisodassa hän palveli nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä 1. prikaatissa. Jatkosodassa Boldt oli komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajana JR 13:ssa 1941–1944. Sodan jälkeen hän toimi komppanianpäällikkönä JR 4:ssä. Pääesikunnassa jalkaväkiosaston toimistoupseerina Boldt työskenteli 1945–1951. Samalla hän kävi sotakorkeakoulun 1947–1948. Uudenmaan sotilasläänissä hän palveli 1954. Komppanianpäällikkönä JP 4:ssä hän oli 1954–1955. 4. prikaatin aliupseerikoulun johtajaksi hänet oli sijoitettu 1955–1958. Hän palveli myös sotilastarkkailijana Libanonissa 1958. Uudenmaan prikaatissa hän toimi esikuntapäällikkönä 1959, pataljoonankomentajana 1960 ja jälleen esikuntapäällikkönä 1961–1965. Uudenmaan prikaatin komentajana hän toimi 1965–1967. Kyproksen suomalaisten YK-joukkojen komentajana Boldt toimi 1965–1966. Hän osallistui aktiivisesti Amnesty Internationalin toimintaan.[1]
Ylennykset: Reservikornetti 1932, luutnantti 1941, kapteeni 1943, majuri 1955, everstiluutnantti 1959, eversti 1965.[2]
Lauri Boldtin isä oli sosialisti ja uskontofilosofi Georg Boldt,[3] puoliso kirjastoneuvos Barbro Boldt (o.s. Inberg) ja lapsia ekonomisti Peter J. Boldt, psykoanalyytikko Barbara Mattsson[4] ja toimittaja Jolin Boldt.[5]
Lähteet
