Laboratoriolasi valmistetaan puhaltamalla, mutta lähtökohtana ei ole vapaa lasimassa vaan borosilikaattilasista valmistetut lasiputket. Laboratoriolasin puhaltamossa ei siksi ole suuria lasiuuneja, vaan lasiputket kuumennetaan työstöä varten pienehköllä kaasulampulla.[1]
Kirkas, kestävä ja kuumuutta sietävä lasi on vakiintunut laboratoriovälineiden materiaaliksi 1800-luvulta lähtien, jolloin sen kehitykseen vaikuttivat muun muassa koeputken keksinyt ruotsalaiskemisti Jöns Jacob Berzelius ja sähkökemian pioneeri, englantilainen Michael Faraday.
↑ abRäisänen, Matti (teksti) & Nokelainen, Joel (valokuvat): ”Laboratoriolasinpuhaltaja”, Perinteisiä käsityöammatteja, s. 64–71. Helsinki: Helsingin käsityö- ja teollisuusyhdistys, 1985. ISBN 951-99671-4-1.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Laboratory glassware