Walras työskenteli koko uransa taloustieteen professorina Sveitsissä Lausannen yliopistossa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1902. Hän kehitteli itsenäisesti rajahyödyn ideaa lähes samanaikaisesti William Stanley Jevonsin ja Carl Mengerin kanssa, ja häntä pidetään eräänä marginalismin perustajista. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään kuitenkin nykyään yleisenä tasapainoteoriana tunnettua teoriaa. Walrasin vaikutus oli hänen elinaikanaan suhteellisen vaatimatonta, mutta hänen töistään alkoi tulla tunnetumpia 1930-luvulta alkaen. Taloustieteen historioitsija Mark Blaugin mukaan Walras saattaa olla nykyisin luetuimpia 1800-luvun taloustieteilijöitä David Ricardon ja Karl Marxin jälkeen.[4]
Julkaisut
Élements d’économie pure, ou théorie de la richesse sociale (1874–1877)
Études d’économie sociale (1896)
Études d’economie politique appliquée (1898)
Lähteet
↑H. K. Manmohan Singh: Marie Esprit Léon WalrasIndian Economic Review. 1958. Viitattu 1.12.2014. (englanniksi)