Länsiarmeija oli valkoisten joukkojen armeija Suomen sisällissodassa. Se perustettiin huhtikuussa 1918 uudelleen organisoitaessa valkoista armeijaa. Armeijan toiminta-alue oli Pohjanlahdesta Päijänteeseen. Sen tehtävänä oli hyökätä Riihimäen suuntaan käytössä olevilla värvätyillä rykmenteillä sekä neljällä suojeluskuntarykmentillä. Sen piti yhteistyössä saksalaisten kanssa puhdistaa Etelä- ja Länsi-Suomi punaisista joukoista.
Ylipäällikön 7. huhtikuuta antaman käskyn mukaan Länsiarmeijan tehtävänä oli varmistaa Vesilahden-Pälkäneen-Padasjoen rintama, vallata Pori ja samalla valmistautua etenemään päävoimin Hämeenlinnan ja Riihimäen kautta Helsinkiä kohti sekä pienemmin voimin ryhtyä puhdistamaan Turun lääniä. Komentaja Martin Wetzer jakoi armeijan toiminta-alueen kahteen lohkoon, joiden rajana oli Pyhäjärvi. Länsilohkoa komensi kenraalimajuri Ernst Linder ja itälohkoa eversti Harald Hjalmarson. Yhteysvaikeuksien takia itälohko jaettiin myöhemmin kahtia, minkä jälkeen Pyhäjärven ja Mallasveden välillä oleva Vesilahden-Lempäälän rintama uskottiin Hjalmarsonille ja itäosa everstiluutnantti L. Bergströmin komentoon.[1]
Lahden länsipuolella olleet punaiset antautuivat 2. toukokuuta, jonka jälkeen taistelut keskittyivät itäarmeijan alueelle.