Kustannus

Kustannus on yritystoiminnassa tuotannontekijän rahassa mitattu käyttö tai kulutus. Se on kustannuslaskennassa käytettävä käsite, joka ei ole sama kuin kirjanpidon kulu-käsite. Kustannus eroaa kulusta seuraavin tavoin:

• Laajuusero: Kaikki kustannukset eivät ole kuluja (kuten keinotteluluonteiset sijoitustappiot) eivätkä kaikki kulut ole kustannuksia (esimerkiksi oman pääoman korko)
• Jaksotusero: Varovaisuuden periaatteen mukaisesti esimerkiksi tuotekehitykseen liittyvät menot kirjataan kuluiksi sinä vuonna kuin ne syntyvät, kun taas kustannuslaskennessa ne voidaan jaksottaa tuotteen koko elinkaarelle.
• Arvostusero: Kirjanpitolain mukaan kulut arvostetaan hankintahinnan mukaan, mutta kustannuslaskennassa käytetään vaihtoehtoiskustannuksia.

Kustannusten jaottelu

Kiinteät ja muuttuvat kustannukset

Kustannusten perustavanlaatuisin jakoperuste on jako kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Kiinteinä pidetään kustannuksia, jotka eivät lyhyellä aikavälillä muutu tuotannon määrän mukaan. Lyhyen aikavälin määrittely ei ole yksinkertaista, ja sen valinta riippuu laskentatilanteesta.

Tyypillisiä kiinteitä kustannuksia ovat rakennukset, koneet ja hallinto sekä muuttuvia kustannuksia materiaalin hankintakustannukset. Valmistuksen työvoimakustannukset lasketaan usein muuttuviin kustannuksiin, vaikka niidenkin sopeuttaminen tuotannon laskuun kestää monissa tapauksissa viikkoja tai kuukausia.

1: muuttuvat kustannukset; 2: kiinteät kustannukset; 3: kustannusfunktio.

Yksinkertaistetussa kustannusfunktion mallissa kiinteät kustannukset ovat tietyllä tuotantovälillä täysin riippumattomia tuotannon määrästä ja muuttuvat kustannukset ovat tasasuhteisia. Todellisuudessa muuttuvat kustannukset ovat tasasuhteisia vain harvoin; yleensä ne ovat joko ali- tai ylisuhtaisia eli muuttuvat keskimääräistä vähemmän tai enemmän.

Välittömät ja välilliset kustannukset

Välittömät ja välilliset kustannukset erotellaan toisistaan sen perusteella, kuinka vaivattomasti ja suorasti ne voidaan kohdistaa haluttuun tuotteeseen. Välittömien kustannusten kohdistaminen on suoraviivaista, kun taas välilliset kustannukset on jaettava tuotteille esimerkiksi kustannusajureiden mukaan. Vaikka enemmistö muuttuvista kustannuksista on tyypillisesti välittömiä kustannuksia, suoraa yhteyttä näiden kustannuslajien välisessä suhteessa ei ole.

Erillis- ja yhteiskustannukset

Erilliskustannukset ovat määritelmän mukaan kustannuksia, jotka syntyvät tietyn toiminnan seurauksena ja joita ei syntyisi, jos kyseinen toiminta jätettäisiin tekemättä. Kaikki muuttuvat kustannukset ovat erilliskustannuksia, mutta niihin kuuluu myös osa kiinteistä kustannuksista.

Katso myös

• Vaihtoehtoiskustannus