Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä ja ihmisten jokapäiväinen elinympäristö. Siihen kuuluvat arkeologinen perintö, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat, joita ovat perinnebiotoopit ja rakennetut perinnemaisemat. Kulttuuriympäristö ilmenee myös tarinoina, ja käsitteen lähtökohta on, että fyysisessä ympäristössä olevat historialliset piirteet ymmärretään osana laajempaa kokonaisuutta. Kulttuuriympäristöä voivat olla esimerkiksi rakennukset, pellot, tiet, vesireitit ja kokonaiset kaupungit. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös tehtaat, kaivokset sekä liikenneympäristöön kuuluvat rakennelmat, kuten sillat ja rautatieasemat. Kulttuuriympäristön maankäyttö suunnitellaan käyttämällä yleiskaavoja ja asemakaavoja. Alueelliset ympäristökeskukset ovat rahoittaneet joidenkin alueiden yleiskaavojen tutkimista. Myös valtio on antanut rahallista tukea arvokkaiden kulttuuriympäristöjen maisemanhoitoon, kuten perinnebiotooppien hoitoon. Myös maatalousalueita koskien on annettu ympäristötukea.[1]
Nykyisin alueelliset ympäristökeskukset on yhdistetty ely-keskuksiin. Ely-keskukset antavat rahallista tukea arvokkaiden rakennusten kunnostukseen ja muiden arvokkaiden kulttuuriympäristön kohteiden kunnossapitoon.[2]
Yleiskaavojen selvityksiä tarvitaan esimerkiksi Täydennys- tai uudisrakentamista suunniteltaessa.[3]
Kulttuuriympäristökasvatus edistää ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista, arvioimista ja arvostamista.[4]
Kulttuuriympäristöissä elää usein kulttuurilajeja eli eliölajeja, jotka elävät kulttuuriympäristössä. Jotkut kulttuuriympäristön kasvit, kuten tienpientariella kasvavat harakankello, vuohenkello, peurankello ja hirvenkello, ovat kulkeutuneet ihmisen mukana satoja vuosia sitten ja täten ovat muinaistulokkaita.[5]
Katso myös
Lähteet
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
Viitteet
Aiheesta muualla
