Konstaapeli (lyhenne konst.[1]) on poliisimiehistön jäsenestä käytetty nimitys. Konstaapeli työskentelee Suomen poliisin palveluksessa. Suomen poliisissa on käytössä nuoremman konstaapelin, vanhemman konstaapelin ja ylikonstaapelin virat.
Konstaapelin arvonimi on lähtöisin keskiajalta. Se tulee latinan sanoista comes stabuli, joka tarkoitti keisarillisen hovin tallinhoitajaa. Marsalkka oli hänen alaisensa. 1000-luvun Ranskassa konnetaabelista tuli yksi valtakunnan viidestä mahtimiehestä, jonka vastuulla oli ratsuväki.[2]
Englannissa konstaapeleiksi nimitettiin myös tärkeiden varuskuntien ja linnojen päälliköitä. Joskus nämä avustivat šeriffiä lain ylläpidossa, mistä tulee konstaapelin yhteys lainvalvontaan.
Jokaiseen kihlakuntaan (hundred) nimitettiin suurkonstaapeli joka vastasi lainvalvonnasta ja aseisti joukon tähän tarkoitukseen. Hänen alaisuudessan olivat jokaisen ruodun tai kylän (tithing) alikonstaapelit.[2]
Poliisi
Poliisi turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä estää ennalta rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan.
Useimmissa läntisissä oikeusjärjestelmissä poliisin päätehtävä on tutkia rikoksia, etsiä epäillyt, pidättää heidät ja tiedottaa asiaankuuluvia tahoja.
Poliisin työ katsotaan yleensä hätäpalveluksi, mutta poliisi voi myös tarjota järjestyksenvalvontaa suurissa kokoontumisissa. Sitä tarvitaan myös hätätilanteissa, onnettomuuksissa sekä haku- ja pelastusoperaatioissa.
Lähteet
