Klaus Wilhelm Karlsson (2. huhtikuuta1931Helsinki – 1. maaliskuuta1992Espoo) oli suomalainen psykiatrian erikoislääkäri. Hän tuli tunnetuksi ympäri Suomen Apu-lehdessä pari vuosikymmentä jatkuneesta neuvontapalstastaan ja esiintymisestään 1970-luvun taitteessa Yle TV2 -kanavan mielenterveysaiheisen Lähimmäinen-ohjelman vakiokeskustelijana.[1]
Karlsson kirjoitti ylioppilaaksi 1949, suoritti asevelvollisuuden ja aloitti sitten lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1953, lääketieteen lisensiaatiksi 1957 ja psykiatrian erikoislääkäriksi 1965.[1]
Karlsson viransijaisti 1950-luvun lopulla ruotsinkielisten kuntien kunnanlääkäreitä ja toimi 1960-luvun alussa ruotsalaisen Pohjanmaan piirimielisairaalan (Huutoniemen sairaala Vaasassa) osastonlääkärinä, huoltopiirin huoltolääkärinä 1962 ja sitten Hesperian sairaalan apulaislääkärinä 1963. Vuosina 1963–1967 Karlsson työskenteli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan hermotautien ja psykiatrian klinikoiden apulaislääkärin virassa, sitten psykiatrian klinikan vs. apulaislääkärinä 1967–1968. Samalla hän toimi Työterveyslaitoksen poliklinikan hermolääkärinä 1964–1973. Espoon mielenterveystoimiston huoltolääkärinä 1973–1980 ja sitten yksityislääkärinä Mehiläisen ja Viherlaakson lääkärikeskuksissa.[1]
Teoksia
Käytännön psykiatriaa (1970)
Mikä meitä ahdistaa? Lääkärin vastauksia lukijain kysymyksiin (1972)
