Ylhäällä 2. Ritarinkilpi eli silitysrautakilpi keskiajalta, 3. 1700-luvun kilpi, 5. naisen kilpi, 7. hevosenpääkilpi. Alhaalla 2. sveitsiläinen kilpi, 3. englantilainen 1700–1800-lukujen kilpi, 4. turnajaiskilpi eli tarssi (targa), 5. puolalainen kilpi, 6. espanjalainen kilpi
Kilpi on heraldiikassa keskeisin elementti. Alun perin kilpi oli vain taistelijan suojavaruste, mutta viimeistään keskiajalla siihen ryhdyttiin järjestelmällisesti lisäämään tunnuksia.
Vaikka heraldiikassa kilpi on kaikkein keskeisin elementti, ei sen muotoa selitetä vaakunaselityksessä, vain sen tunnus.[1] Kilven muodon saneli alun perin käytännöllisyys, sillä vaakunakilpiä käytettiin nimenomaan kilpenä, suojana taisteluissa. 1400-luvun jälkeen kilven muodosta tuli kuitenkin hiljalleen enemmän taiteellinen ja suunnittelullinen seikka.[2] Oletusarvoisesti miehen kilpi on perinteisen 1200-luvun ritarinkilven muotoinen ja naisen joko vinoneliön muotoinen tai elliptinen, mutta nykyheraldiikassa sekä miehet että naiset käyttävät tavallisimmin oletusarvoisesti ritarinkilpeä.[1]
Muita heraldiikassa käytettyjä kilpimalleja ovat paviisi, joka on alun perin maahan tuettu varsijousimiehen tai keihäsmiehen suojus, hevosenpääkilpi, joka on hevoshaarniskan pääsuojuksen muotoinen, sekä turnajaiskilpi eli tarssi (targa), jota käytettiin turnajaisissa ja jotka olivat usein pultattuja kiinni haarniskaan. Espanjalainen kilpi puolestaan on alhaalta pyöreä, ja afrikkalainen kilpi puolestaan kalanrakon (vesica piscis) muotoinen.
Lähteet
↑ abKara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 11. Suomen Heraldinen Seura, 1997. ISBN 951-98088-0-9
↑Fox-Davies, Arthur Charles: A Complete Guide to Heraldry, s. 62. T. C. & E. C. Jack, 1909. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.9.2018). (englanniksi)
