Kauko Einari Kuosma (14. tammikuuta 1926 Viipuri – 30. maaliskuuta 2013) oli suomalainen pianotaiteilija ja musiikkipedagogi.[1][2]
Kuosman perhe muutti Helsinkiin talvisodan alettua, mutta Kauko Kuosma asui jonkin aikaa sukulaisten luona Tanskassa. Hän oli aloittanut koulunkäyntinsä Viipurissa ja jatkoi myöhemmin Helsingin normaalilyseossa. Jatkosodassa Kuosma palveli Helsingin ilmatorjuntajoukoissa.[1]
Kuosman vanhemmat olivat urkutaiteilija Venni Kuosma ja tanskalaissyntyinen pianotaiteilija Sigrid Holst-Christensen. Kauko Kuosma aloitti pianonsoiton Viipurissa vanhempiensa opastuksella. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1946 alkaen Martti Paavolan oppilaana. Kuosma voitti Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1948 ja suoritti pianodiplomin vuonna 1949. Samana vuonna hän piti myös ensikonserttinsa. Kuosma opiskeli myös Pariisin konservatoriossa suorittaen siellä diplomin vuonna 1953. Hän täydensi opintojaan myöhemmin Wienissä.[1][2]
Urallaan Kuosma esiintyi pianokonserttojen solistina, duopianistina ja säestäjänä. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla ja sävelsi kamarimusiikkia sekä kuoro- ja lauluteoksia.[1] Vuosina 1951–1953 Kuosma oli Kansallisoopperan harjoituspianisti. Hän työskenteli Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajana vuodesta 1954 ja lehtorina vuodesta 1965 eläkkeelle jäämiseensä saakka.[2]
Kuosma oli aktiivinen myös musiikin alan järjestöissä ja toimi valtion säveltaidetoimikunnan ja Euroopan musiikin juhlavuoden 1982 Suomen toimikunnan puheenjohtajana. Hän oli myös Taiteen keskustoimikunnan jäsen.[2]
Kauko Kuosman puoliso vuosina 1956–1977 oli pianisti Inkeri Siukonen (1927–2014[3]).[4]
Kauko Kuosma harrasti pienoisrautatieitä[5], ja hän oli mm. vuonna 1951 perustamassa Suomen vanhinta rautatieharrastusyhdistystä, Pienoisrautatiekerho ry:tä.
Lähteet
Aiheesta muualla
