Kauko Olavi Hyppönen (5. lokakuuta 1914 Säkkijärvi – 8. joulukuuta 2000 Marttila) oli suomalainen kestävyysjuoksija 1940-luvulta yli sotavuosien 1950-luvun puoliväliin.
Kauko Hyppönen aloitti juoksijauransa välirauhan aikaan 1940. Sota katkaisi siinä vaiheessa juoksijanuran. Sotien jälkeen hän jatkoi sitä ja nousi 1940-luvun lopulla Turun Urheiluliiton (TuUL) 4 x 1 500 metrin viestijoukkueeseen. Ensimmäisen SM-mitalinsa hän saavutti TuUL-joukkueessa keväällä 1949 SM-maastoissa lyhyellä matkalla, kun TuUL-joukkue sijoittui 3:ksi.[1]
Hyppösen menestysvuodet olivat vasta hänen siirryttyä ikämiessarjaan 1950-luvun alussa. Hän saavutti ratajuoksuissa kaksi SM-hopeaa (1953, 1955) ja -pronssia (1954) 10 000 metrillä. Rataviesteissä hän oli vuoden 1954 TuUL:n SM-pronssia saavuttaneessa joukkueessa. Maastojuoksussa Hyppönen oli pitkällä matkalla (10-11 km) kärkisijoilla voittaen useana vuonna ikämiesten mestaruuden ja juosten vuonna 1954 paremman ajan kuin varsinaisen kisan voittaja. Ikämiestulokset huomioitiin kuitenkin joukkuetuloksiin, ja näin Hyppönen saavutti TuUL:n joukkueessa maastokultaa 1953 ja -hopeaa 1954. Vuosina 1951, 1955 ja 1956 hän TuUL:n 4:ksi sijoittuneessa joukkueessa.[1]
Kauko Hyppönen palveli sotien aikana 1939-1944 radisti-aliupseerina merivoimissa. Sotien jälkeen hän jatkoi työuraa edelleenkin merivoimissa työskennellen Turun Pansion laivastoasemalla radioaseman päällikkönä sotilasmestariksi ylennettynä.[2]
Viitteet
