Kauko-objektiivi eli teleobjektiivi on polttoväliltään filmin tai kennon lävistäjää suurempi. Normaaliobjektiivissa se on lävistäjän pituinen. Kauko-objektiivin kuvakulma on kapeampi kuin normaaliobjektiivin.
Yksinkertaisella yhden kokoavan linssiryhmän rakenteella kokoava linssiryhmä pitäisi sijoittaa vähintään objektiivin polttovälin etäisyyden päähän tarkennustasosta (filmi tai kenno), joten tällaisella rakenteella pitkän polttovälin omaavat linssit olisivat pitkiä ja suuria. Kauko-objektiivi on siis yleensä toteutettu rakenteella, jossa ensimmäisenä on valoa kokoava linssiryhmä ja sen perässä valoa hajottava linssiryhmä. Näiden välistä etäisyyttä muuttamalla voidaan objektiivin polttoväliä muuttaa eli toteuttaa objektiiviin zoom.
Linssiobjektiivien ohella on olemassa myös katadioptrisia objektiiveja, arkikielessä peilitele, jotka perustuvat peilikaukoputken tavoin kuperan peilin käyttöön, yleensä Maksutov-Cassegrain-optiikalle. Niiden etuna on kompakti koko sekä edullinen hinta ja iso polttoväli. Haittapuolina on huono valovoima sekä kiinteä aukko ja niiden soveltumattomuus zoom-objektiiveiksi.
Kauko-objektiiveja käytetään tilanteissa, jossa kuvauskohdetta ei päästä helposti lähelle. Yksi tyypillisimmistä kauko-objektiivien käyttökohteista on luontokuvaus, jossa villieläimiä ei ole helppoa lähestyä, vaan eläintä saatetaan joutua väijymään suojasta. Toinen tyypillinen kauko-objektiivin käyttötilanne on urheilukuvaus.
Kauko-objektiivia käytetään myös muun muassa muotokuvauksessa, maisemakuvauksessa ja reportaasikuvauksessa. Useiden harrastajille tarkoitettujen kompaktikameroiden zoom-objektiivi kattaa myös kauko-objektiivin kuvakulmat. Myös harrastajakäyttöön tarkoitettuja järjestelmäkameroita myydään paketteina, joihin kuuluu niin sanotun normaalizoomin lisäksi telezoom.
Esimerkkejä
Canon EF 1200 mm f/5.6L USM. Canonin mukaan maailman pisin ja valovoimaisin vaihdettava SLR-kameran automaattitarkenteinen objektiivi. 2x polttovälin pidentimellä 2400 mm f/11.[1]