Kari Silvennoinen syntyi Liperissä. Hän pääsi ylioppilaaksi Liperin lukiosta vuonna 1975 ja opiskeli Helsingin yliopistossa teoreettista fysiikkaa, tietojenkäsittelyoppia ja matematiikkaa 1975–1979. Hän siirtyi lukemaan oikeustiedettä ja valmistui vuonna 1980 varanotaariksi ja 1985 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja 1997 varatuomariksi. Lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja yleisessä siviilioikeudessa Helsingin yliopistossa, Lapin yliopistossa ja Freie Universitet Berlinissä.[2] Silvennoinen valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 2013 lisensiaatintutkimuksella Lainhuudatusvelvollisuudesta.[3] Silvennoinen on eronnut Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä vuonna 2013, mutta jatkaa asianajotoiminnan harjoittamista asianajajaliiton ulkopuolella omassa toimistossaan.[4]
Silvennoinen toimi 88 tilanomistajan asianajajana luovutettuun Karjalaan jääneiden kiinteistöjen palauttamisasiassa. Helmikuussa 2007 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vastasi, ettei käsittele kanteita, koska kaikkia Venäjän oikeuskeinoja ei ole käytetty.[5] Silvennoinen jatkoi asian ajamista Venäjän oikeuslaitoksessa.[6] Juttu eteni oikeuskäsittelyyn kesäkuussa 2007 ja ensimmäinen istunto oli elokuussa.[7]
Venäjän oikeuslaitos hylkäsi kanteet, ensin Viipurissa ja sitten Pietarissa. Venäjän federaation Korkein oikeus on antanut asiassa päätöksen 29.4.2008, jolloin se kumosi alempien oikeuksien päätökset ja ilmoitti ettei asiaa voi käsitellä lainkaan Venäjän oikeuslaitoksessa. Silvennoinen vei asian uudestaan EIT:hen keväällä 2008, ja vielä toiseen kertaan syksyllä 2008, mutta EIT ei ottanut sitä käsittelyyn. [8]
Silvennoinen on tehnyt useita kansainvälisoikeudellisia tutkimuksia aiheesta.[9] Kiinteistökysymyksen osalta hän on myös julkaisuut useita artikkeleita sekä tutkimuksia.[10]
Väinö Tannerin sotasyyllisyys
20. lokakuuta2008Korkein oikeus hylkäsi Silvennoisen ajaman hakemuksen Väinö Tannerinsotasyyllisyystuomion purkamiseksi.lähde? Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti Helsingin Sanomissa, että oikeusministeriö tutkii, voidaanko tuomiot purkaa lainsäädäntöteitse. Silvennoinen ilmoitti vievänsä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän jätti asian vireille 12.1.2009.[11]
Lähteet
↑Laurila, Petri (toim.): Suomen lakimiehet 2011 Finlands jurister, s. 991. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1616-3
